lauantai 14. huhtikuuta 2018

Päivä Tallinnassa

Odotin niin kovasti joulukuun alkua. Olin jo hyvissä ajoin suunnitellut tyttöjen reissun pienellä budjetilla Tallinnan ja Riian joulumarkkinoille. Odotin, että pääsen kertomaan miten naurettavan halvalla onnistuttiin kerrankin. Oli varattu majoitus, kuljetus ja laiva. Kaikki oli valmista.

Tai niin ainakin luultiin. Olette ehkä jokusen kerran kuulleet tarinaa siitä, että minun kanssani ei mikään mene niinkuin on suunniteltu (jos ette, tässä pari esimerkkiä: Kun meinasin pökertyö Vietnamissa, kun Bangkok koettelee meitä useammalla tavalla, kun kotiinpaluu meinaa olla enemännkin kuin haastavaa, kun Kroatia on iso pettymys, tai vaikka viimeisimpänä kun vr jälleen kerran huolehtii siitä, ettei aikataulut pidä)?

Kaksi viikkoa ennen matkaa tuli puhelimeen viesti. Linda Line lopettaa liikennöinnin saman viikon maanantaina, kun meillä olisi ollu lauantaina lähtö. Syynä epävakaat kelit. No, sehän meni mukavasti. Koko suunnitelmaa kun ei aikatauluineen oltukaan suunniteltu juuri kyseisen laivayhtiön lähtöjen mukaan.

Pari päivää koitin kuumeisesti etsiä sopivia laivoja, mutta aikataulu ei antanut myöten venyttää yhtä yötä pitemmäksi reissua, eikä bussiaikataulut taas sattunut yksiin muiden laivojen kanssa. Oli pakko haudata liiankin hyvin suunniteltu tyttöjen reissu kahtien joulumarkkinoiden kanssa.

Harmistus oli kova. Olin nimittäin luvannut viedä pikkusiskoni ulkomaille, sekä parhaan ystäväni ottaa mukaan seuraksi. Jottei nyt petetty pikkusiskolle tekemääni lupausta etelän lomasta, lähdettiin päiväksi Tallinnaan.

Kerrottakoot tähän väliin vielä, että jos kulkeminen satamaan, laiva, bussi ja majoitus olisi ollut karvan alta 50e/nenä, niin kyllä se minusta olisi ollut halpa reissu kahtien joulumarkkinoiden kanssa. Ostokset tietysti on eri budjetilla. 😉

Lauantai koitti ja aamulla aikaiseen saavuttiin satamaan. Parkkipaikka oli täysi, parkkiautomaatit ei meinannut toimia, tuuli niin että tukka meinasi lähteä päästä ja kyllä sitä vettäkin vähän tuli. Tämä ei vielä alkuinnostusta laskenut, vaikka ihailtiin satamaan iskeviä vaahtopäitä. Tästä täytyy tulla hyvä reissu mietittiin! Unohtumaton. Hauska.

Noh, unohtumaton tästä reissusta kyllä tuli! Ei ehkä ihan sillä tavalla kuin olisi toivottu.. Keski-ikä oli laivalla 74v. Laiva keinui jo satamassa. Ei mikään ihme, kun puuskat oli jo maissa 12m/s, enemmän kun laskuvarjohyppäämisessä on puuskien raja. Laiva keinui niin, ettei kukaan meinannut pystyssä pysyä. Kaikki kävelivät seinän vieriä pitkin! Suoraan oli mahdoton liikkua.

Tallinnaan
Montaa kuvaa ei laivalta ole, ihan sattuneesta syystä. Tässä pienimpiä aaltoja..

Suuntasimme uhkarohkeasti buffaan aamupalalle. Varovasti aloiteltiin aamupalaa, laivan keinuessa puolelta toiselle, samalla omenan yrittäessä karata lautaselta. Buffet oli yllättävän tyhjä. Matkaa ei ollut tehty vielä ihan tuntiakaan, kun itse suuntasin ennen aamupalan aloittamista jo vessaan kumartamaan wc ankalle. Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Kukaan ei vain meinannut pystyä syömään aluksi mitään. Aikamme söimme hitaasti, sanotaanko vaikka nauttien, laivan edelleen keinuessa ja mehun lasista läikkyessä.

Aamupalan jälkeen aloimme olla lähellä Tallinnan satamaa, samalla keinunnan ja merisairauden hälvetessä. Aurinkokin melkein paistoi. Ehkä tästä siis tuleekin hyvä päivä!
Suuntasimme satamarketin läpi kohti vanhaa kaupunkia ja joulumarkkinoita.

Viro

Viro

Viro
Viro

Viro

Viro

Kiertelimme ja kaartelimme, kunnes päädyimme Raatihuoneentorille avatuille joulumarkkinoille. Markkinat olivat vasta olleet viikon auki, eikä näin aamupäivästä siellä vielä suurta väentungosta ollutkaan. Juuri alkavalla räntäsateella saattoi myös olla sormensa pelissä.

Tallinna

Tallinna

Tallinna

Tallinna

Tallinna

Viime tyttöjen reissun jälkeen päätettiin, että seuraavan kerran kun suunnataan Tallinnaan, vieraillaan tunneleissa. Räntäsateessa ei tarvinut kahta kertaa miettiä, että lähdetäänkö tutustumaan Bastionin tunneleihin. Tunnelit sijaitsevat Kiek in de Kökin tornin alla, Tallinnan vanhassakaupungissa. Kuulimme, että tunnin päästä alkaisi suomenkielinen kierros tunneleissa. Päätimme jäädä sitä odottamaan ja ostimme perhelipun sekä tunneleihin että Kiek in de Kök torniin n. 13e hintaan.

Tallinna
Tässä näkyy Tallinnnan tornit

Tallinna
Tornin kerroksista näki aina alas ja ylöspäin lattiassa olevista ikkunoista

Tallinna

Tallinna
Tornin ikkunoista näki Tallinnan kattojen yli

Tallinna
Tallinna

Tallinna
Tallinna


Tallinna

Ihailtuamme maisemia ja kiivettyämme monen monta erikokoista rappusta, oli aika siirtyä odottamaan tunneleihin pääsyä suomenkielisellä kierroksella. Kierroksen aluksi katottiin lyhyt (n.10min) kestävä video Tallinnan historisata. Omasta mielestäni se ei ollut millään tapaa mielenkiintoinen, muistutti lähinnä huonosti tehtyä piirrettyä. Tämän piirretyn jälkeen siirryttiin asiaan, eli tunneleihin.

Tallinna
Onnettomuuden sattuessa tällä masiinalla saataisiin ilmaa tunneleihin

Tallinna
Vauvalle suojaa säteilyltä

Tallinna
Tallinna

Tunnelit
Kivimuseossa on pelastettuja vanhoja veistoksia

Tallinna
Kuulemma kosteuden takia muodostuu "tippukiviä" kattoon

Tunneleiden jälkeen suunnattiin Viru keskukseen. Tuntui edelleen että oltiin laivassa ja rakennus heilui puolelta toiselle. Muutamaa kauppaa vähän tutkittuamme päädyttiin syömään pientä purtavaa, että jaksetaan vielä seikkailla Tallinnassa räntäsateen saattelemina.

TallinnaTallinna







Tallinna
Tallinna





















Kun mahat oli edes jotenkin täytetty ja heiluva rakennus alkoi riittää, suuntasimme vielä Tallinan keskustan laitamille Rotermannin kulmille. Kalev suklaakin kutsui meitä luokseen ja pistäydyimme siellä jouluvalojen ihailun lomassa.

Tallinna

Tallinna
Tallinna

Rotermann
Suosittelen pistäytymään täällä.

Tallinna

Tallinna

Kello alkoi olemaan sen verran ja saulit alkoi pikkuhiljaa olla märät, niin alettiin hiipiä kohti satamaa. Ei kuitenkaan vielä laivaan asti päästy, kun pistäydyttiin marketissa vielä viimeiset jouluiset fiilistelyt (ja ostokset) tekemässä.

Viro

Viro
Valo värjäsi lokit vihreiksi

Viro

Viro
Viro

Viro

Viro

Paluu matkalla ei laiva enää keinunut pahemmin, joten ruokakin jo maistui. Istumapaikat olivat vaan enemmän kortilla kun mennessä.

Tallinna

Tax free ostosten jälkeen istuttiin käytävällä ja mietittiin miten päivä oli mennyt. Puhelimien mukaan kävelyäkin oli tullut lähes 13km päivän aikana. Siinä sitten kysyin koskas lähdetään uudestaan, johon pikkusiskoni todella nopeasti ja topakasti vastasi: "Minä en lähde Siskon kanssa enää minnekään!". Jostain syystä olen kuullut tuon kommentin ennenkin ja mieheni mielestä pikkusiskoni on todella viisas. Tätä menoa loppuu matkakumppanit kesken! 😉


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Eläköön Suomirock gaala

Tiedättehän sen tunteen, kun osallistut kerta toisensa jälkeen erilaisiin kilpailuihin joissa palkintoina on milloin mitäkin maan ja taivaan väliltä, etkä lukuisista osallistumisista huolimatta voita ikinä mitään ja mietit että voittaako ylipäätään niistä arvonnoista kukaan mitään?

No, minä ainakin tiedän. Tunnusta. Olen pari kertaa voittanut: 7 luokalla laukun, reilut 5 vuotta sitten suklaata ja teatteri liput, viime keväänä lapsimessuille liput (näitä en loppujen lopuksi edes koskaan saanut) ja nyt viime vuoden lopulla pari lippua Eläköön Suomirock gaalaan Tavastialla.

Tuskin olen siis ainut, josta tuntuu siltä, ettei kukaan voita noista kilpailuista mitään, tai jotenkin kummasti se on aina se sama joka voittaa. Oli se sitten arpajaisissa, Lotto, blogissa, Instagramissa, Facebookissa tai minun tapauksessani Radio Suomirockin nettisivuilla

Nyt en kuitenkaan käsittele kilpailuja tai huonoa onneani enempää. 

Itse eräänä marraskuun harmaana ja märkänä tiistai iltana mietin että eipä onni kuitenkaan osu kohdalleni, niin piruuttani laitan ylihuomenna olevan tapahtuman lippujen arvontaan oman arpani mukaan. 
No, keskiviikkona työmatkalla soi puhelin. "Radio Suomirockin aamusta huomenta!" Voihan vitsi! Jos siis satun voittamaan, ajoitus ei kyllä voisi enempää olla pielessä! Se on siis jo huomenna! Mies on reissutöissä, lapsille pitäisi löytää hoitaja ja kukas lähtisi mukaani sinne? Kysymykset pyörivät mielessäni. Ainakin hetken. Otin puhelimen käteeni kävellessäni metrolle ja soitin yställeni. Olimme aikaisemmin viikolla puhuneet että viikonloppuna pitäisi taas nähdä, kun ei ole nähty hetkeen, vaikka välimatka ei tosiaankaan pitkä ole.

Puhelumme meni kutakuinkin näin: 
"Moi, mitä teet huomenillalla? Voisikohan äitisi vahtia lapsia?" 
"En kai mitään. Miten niin?"
"Voitin liput Eläköön Suomirock gaalaan."
"Laitappa minulle siitä viestillä vähän infoa. Pyydän isää lapsenvahdiksi."

Näin matkaseura oli saatu pakettiin. Itse turvauduin myös oman isäni apuun ja lapset olivat Papalla ja Mummelilla yötä. Eli kaikki tarvittavat valmistelut huomiselle oli valmista.

Seuraavan päivänä, eli torstaina koitti se hetki, kun pitäisi mennä ihmisten ilmoille. Ystäväni soitti että yllättäin VR on vain 45min myöhässä laitevian takia. No, ei se niin justiinsa ole, kerkeämme ehkä juuri ja juuri alkuun silti!

Rautatieasemalla kuitenkin lopulta tavattiin, hypättiin metroon ja sieltä Kamppiin. Kampista lähdettiin seikkailemaan kohti Tavastiaklubia räntäsateessa. Tulipahan menetettyä Tavastianeitsyys. Voisin melkein sanoa että se oli pienoinen pettymys. Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Esiintyjissä ei tällä reissulla vikaa ollut. Sanoisin että näin maalaistytön silmin odotin paljon hienompaa paikkaa kaiken Tavastia hehkutuksen jälkeen. Tuli mieleen Kouvolan Mulligan's tai House of Rock. Mitä nyt tila oli kahtia jaettu ja baaritiskin puolella oli näyttöjä, josta esiintyjät oli mahdollista nähdä. Kouvolassa ei ihan vielä niin edistyksellisiä olla, vaan siellä ängetään lavan eteen.

Helsinki
Suuri ja mahtava Tavastia!

Sitten esiintyjiin. Nehän meitä eniten kiinnosti! Ajoitus oli siis mitä täydellisin, vaikka myöhässä oltiinkin. Maija Vilkkumaa asteli juuri lavalle kun takit oli jätetty narikkaan.

Eläköön Suomirock gaala
Maija Vilkkumaa

Seuraavana oli Arto Tuunela. Arton jälkeen Leo, joka oli oikeastaan minulla se, ketä odotin eniten.

Eläköön Suomirock gaala
Leo

Olli Herman oli pettymys. Päivän teema tuntui olevan rakkaus ja särkyneet sydämet.

Eläköön Suomirock gaala
Olli Herman

Eläköön Suomirock gaala
Juhani Merimaa oli juontamassa

Pantse Syrjä lauloi vähintäänkin jokaisen suomalaisen kerran kuuleman kappaleen: Baarikärpäsen ja Popedan keulahahmo Pate Mustajärvi kävi laulamassa vähintäänkin yhtä tunnetun kappaleen: Ukkometson.

Eläköön Suomirock gaala
Pate  Mustajärvi

Anssi Kela ei edelleenkään ole juttuni, mutta kuultiin uutta musiikkia ennen muita.

Eläköön Suomirock gaala
Anssi Kela

Juuri viimeisiä taputuksia ja juontajien puheita kuunnellessa kävimme hakemassa takkimme narikasta ja suuntasimme takaisin metrolle, joka vei meidät autolleni. Kotona olimme jo puolilta öin, jotta perjantaina jaksaisimme taas ahertaa, niinkuin kunnon työntekijöiden kuuluukin. Semmoinen räntäsateinen torstai ilta meillä oli marraskuussa.

Itse en olisi kyseiseen tapahtumaan ostanut täysihintaisia lippuja. Olisin vain pettynyt. Ilmaislipuilla (ja kerrankin hyvällä onnellani) sain kyllä viihdettä koko rahan edestä ja tulipahan samalla vietettyä tyttöjen iltaa ystäväni kanssa! 😊

Tässä vielä lista gaalassa palkituista.

Onko sinulla kokemuksia erilaisita gaaloista? 
Entä mitä mieltä olet Tavastia-klubista?