lauantai 27. toukokuuta 2017

Pikavisiitti Jyväskylässä

Onko pikavisiitit koskaan niin pikaisia?

Tarkoitus oli käydä kuljetusmessuilla Jyväskylän pavilijongilla, syömässä ja kotiin. Mitä luulette, miten meidän kävi?


Lähdimme kohti Jyväskylän kuljetusmessuja uljaalla ratsullamme Sisun bussilla kymmenen paikkeilla. Olimme siis jo lähtötilanteessa suunniteltua aikataulua jäljessä.. Kuskina meillä oli alkumatkasta komea Blues Brothers ja lopun matkaa sitten meidän oma kotiorja (komea sekin on, vink vink sinkkutytöt! 😉).


Matka taittui mukavasti. Vihdoin pääsimme paikallisen Scanian pihalle, mistä aloitimme messuilun. Ensimmäiseksi kävimme katsastamassa siellä esillä olleen kaluston, minkä jälkeen siirryimme ilmaisella bussilla keskustaan Pavilijongille messuille.

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Kuljetusmessut

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Kuljetusmessuilla kiersimme ensin sisätiloja, mikä oli suuri virhe! Ulkona juuri aloitti viimisen vetonsa tälle päivälle Halavatun papat. Voihan halavattu!!! No, eipä sille mitään voi. 

Kuljetusmessut
Upea baaritisiki!

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Kierrettiin silti sitten vielä ulkoa, vaikka Halavatun papat jäikin näkemättä. Ulkoalue jatkui aina rantaan asti. Siellä oli nostureita, lavoja, kuljetuskalustoa, huoltoautoja ja kaikkea siltä väliltä tai sinne päin..


Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki
Siellä pysyy pultit ja mutterit ojennuksessa.

Jyväskylän Pavilijonki
Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Matkaan messuilta tarttui lapsille tuliaislakritsat. Messuilla kiertelyn jälkeen alkoi kaikilla olla enemmän ja vähemmän nälkä. Terassilla mietittiin minne mentäisiin syömään. Messujen takia Jyväskylä oli hitusen turvoksissa (ihmekkös tuo kun vieraita kävi 3 päivän aikana lähes 16 000), ja osaan paikkoihin olisi joutunut yli 5 tuntia odottamaan pöytää.

No, ensinnäkin, osa Jyväskylän paremmista ravintoloista ei tarjoile OLLENKAAN possua, eikä pahemmin kanaakaan. Siis täh?! Pelkkää nautaa, ankkaa tai poroa. Joo-o. Siinä karsiutui pois kaikki ennakkoon terassilla mietityt paikat (viimiset sillä 5h pöydän odotuksella).

Seuraavaksi ilman ruokapaikkaa lähdettiin kävelemään Pavilijongin nurkilta kohti keskustaa. Siellä sitten paikallisilta kyseltiin suosituksia, ja eräs pariskunta matkakeskuksen nurkilla suositteli tuota Stefan's Steakhousea. Muuthan innostui siitä päätäpahkaa. Pysähdyimme kuitenkin vielä matkakeskukselle vessaan ja mieheni osti oma-aloitteiseseti meille jäätelöt. Muuten hyvä, mutta ei hän ilmeisesti vieläkään tiedä etten syö lakritsajäätelöä, etenkään sitruunalakritsajäätelöä. Ihana ele, mutta jäätelö meni muihin suihin.

Paikka löytyi helposti. Sisältä ei tullut kuvia otettua, syy ehkä avartuu teille kun luette vähän pitemmälle.. Paikan valinta siis oli tarkoitus suorittaa niin, että jokaiselle löytyy syötävää. Ei luulisi vaikeaa olevan, kun ei kenelläkään ole erikoisruokavaljoa tai rajoitteita. Toiveet ruuan suhteen oli nautaa ja possua tai kanaa. Ei siis paha. Eikö?

Seuraava päämäärämme oli Stefan's Steakhouse. Pöytä oli valmis noin 10 minuuttia saapumisemme jälkeen (sinne siis soitettiin kävelymatkalta, eli vain hetkeä aikaisempaan). Pöydässä sitten luettiin ruokalistaa. Ei kanaa ja yksi ainut possu. Sekin oli jotain espanjalaista. Siitä kysyin todella mukavalta tarjoilijalta (ihan Stefan'sin kaksoisolennolta) että millaista se on. Vastaus oli "Possuhan nyt maistuu aina possulta." Aha. Se siis on possua. Joka maistuu possulta. Muista en tiedä, mutta minusta possua saa erimakuisena ja valmistustapakin vaikuttaa siihen aika oleellisesti (grillattua, paistettua, haudutettua, millaisilla mausteilla, kasviksilla...).

Muut tilasi naudan pihvin, valkosipuliperunoita ja konjakkiviherpippurikastiketta tai punaviinipippurikastiketta. Minä tilasin RANSKALAISET. Juu kyllä. Pelkät ranskalaiset. Tarjoilija kyllä tarjoutui maksamaan pihvini, jos en siitä tykkää, mutta en tarttunut tarjoukseen. Muutkin ihmettelivät sitä ja yrittivät saada minut tilaamaan salaattia tai jotain muuta. Siltikin, tilasin vain ranskalaiset. (Jos vielä ei aukea, miksi ei tullut tunnelmallisia kuvia räpsittyä upeasta paikasta, vastaus saattaa olla tämä: Aamupalaa saan klo 17.20, ja se on yhdessä Jyväskylän kaupungin parhaista pihviravintoloista vain ranskalaisia).

Vähän ajan päästä tarjoilijamme vielä kerran kokeilemaan onneaan ja tarjoamaan henkilökunnan wieninleikettä. Sen sitten tarjouduin ottamaan. Se oli virhe. Siis syötävää se oli, mutta ruokani maksoi 25e ja grilliltä olisin saman saannut alle kympillä ja isompana!

Jyväskylä
Annokseni, hintaa n. 25e.
jyväskylä
Muut söi tämmöiset n. 40e annokset. Kuva on Kotiorjan ottama.


Juuri kun olimme poistumassa paikalta, muilla mahojen ollessa täysi treffasimme mieheni pikkusiskon ja hänen miehensä. Tästä suuntasimme kohti Jyväskylän yöelämää. Matkalla ensimmäiseen baariin oli puhe, että jäädään sisälle kun on viileä. Kuppilassa kävelin sitten taakse pöytään, muiden ollessa baaritiskillä. Aikani siinä istuskelin ja lopulta mieheni pikkusisko tulee seuraani. Muut ovat kuulemma menneet ulos. Aha, okei.

Ja jottei tämä reissu nyt olisi liian onnistunut, saan vajaan tunnin päästä mieheltäni kuvan ilmapalloista. Vai niin. He ovat jo toisessa baarissa olleet tovin, eli olivat unohtaneet meidät! Siellä sitten vielä vajaa tunti vartuttiin muita, mutta lopulta luovutettiin ja lähdettiin pois. Näin peräti yhden Jyväskyläläisen baarin. Yhden.

Matkalla mieheni pikkusiskon autolle, kävimme vielä katsastamassa Jyväskylän kuuluisuuden. Neron portaat. Näistä on kirjoittanut myös Lähtöselvitetty. Olihan ne kivat ja siellä oli kauniit maisemat. Aurinko jo alkoi laskea, kevätkukkaisa oli siellä täällä ja puissa pienet hiirenkorvat.


Jyväskylä
Neron portaat.

Miehen pikkusiskon kanssa sitten vietettiin siellä aikaa, heidän kissojaan silitellen. Aloin kymmenen jälkeen illalla tiedustelemaan aikataulua. Kukaan ei sitä tiennyt. Tunnin päästä ryhmä rämä oli kuulemma bussilla. Okei. Tunnin päästä he olivatkin vain siirtäneet bussin, koska poliisi oli soittanut ja käskenyt sen siirtämään ja porukka oli jo uudessa paikassa. Satamassa ja jossain ravintolalaivassa. Onneksi en lähtenyt kävellen heitä etsimään, olisin vain luullut että minut on jälleen jätetty. Tällä kertaa yksin Jyväskylään.

Lopulta puolen yön aikoihin eräs ryhmä rämästä soitti ja kysyi missä olen ja olenkohan lähdössä kotiin päin. Kerroin edelleenkin olevani samassa paikassa, kuin viimiset viisi tuntia.. Kyytini tuli ja kun kiipesin bussiin, totesin ettei enää ole kuin lattiapaikka vapaana, kun muut nukkuvat penkeillä.

Kotimatkan sitten seurustelin kuskimme (kotiorjamme) kanssa. Kotona oltiin jo aamu 4 aikoihin. Ihan niin paljoa ei enää ketuttanut kun pääsi omaan sänkyyn, mutta jos yhdessä mennään ja tarkoitus on olla yhdessä, niin kyllä minua saa ketuttaa että minut unohdetaan heti ensimmäiseen baariin (ilman kunnollista ruokaa koko helkutin päivänä) ja koko illassa ei kukaan kysy missä olen tai miten menee. Juu juu, puhelin toimii molempiin suuntiin, mutta joskus ei vaan enää jaksa. Ei vaan kiinnosta. Ei voi olla aina niin (tämä siis ei ole edes ensimmäinen vastaava kerta kun minut unohdetaan, suunnitelmien muutoksista ei kerrota...) että minä juoksen muiden perässä kyselemässä, etsimässä ja selvittämässä mitä tapahtuu, missä mennään ja milloin, kun kukaan ei näe tarpeelliseksi asiaa minulle asti kertoa. Ehkä olen kaavoihin kangistunut ihminen kun oletan että jos ollaan yhdessä liikkeellä, niin vietetään aikaa yhdessä, etenkin jos näin on jo sovittu.

Tämä päivitys siis ei ole kuinka elämä on ihanaa tai kuinka muut on perseestä. Tämä kertoo enemmänkin siitä, millaista se ryhmässä matkustaminen välillä on ja millaiselta tuntuu olla ulkopuolinen ja unohdettu.

Ilman mieheni pikkusiskoa olisin lähtenyt vaikka kävellen kotiin, sillä mitä minä yksin baarissa olisin edes tehnyt.. Josko vielä tälle kesälle tulisi Jyväskylästä hitusen positiivisempia kokemuksia.


Ai niin. Pikavisiitti kesti vain reilut 18 tuntia.


Onko teistä ketään ikinä unohdettu porukasta?
Tai onko teistä tuntunut ulkopuoliselta ryhmässä?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kynä sauhuamaan..