sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Eläintarhaa kerrakseen!


Lapsimessut ja Korkeasaari
 Jokainen unelmoi siitä rauhallisesta ja mukavasta kevätpäivästä yhdessä lasten kanssa. 
Onko se kuitenkaan koskaan sitä mistä haaveilee?

Lähdin huhtikuisena sunnuntai aamuna kohti Helsinkiä lasten ja pikkusiskoni kanssa. Moottoritie oli aina vain lumisempi ja maisemat valkoisempia, mitä lähemmäs Helsinkiä saavuttiin. Edellisenä päivänä motarilla oli sattunut useampi kolari, me selvisimme onneksi ehjin nahoin perille. 

Lapsimessuille voitin kaksi lippua, joita en kuitenkaan koskaan saanut. Reilun tunnin odottelun jälkeen ostettiin sitten kaikille liput ja lähdettiin kiertämään messukeskusta. Lapsimessuilla käyminen oli meille kaikille ensimmäinen kerta. Kiertelyn aloitimme yläkerrasta, jossa oli jos ja vaikka mitä karvakamua. Meitä ne ei pahemmin sytyttänyt, johtuisiko kenties siitä, että koiria, kissoja ja pupuja löytyy omasta takaa.

Alakerrassa ensin kiersimme Outlet expon pikaisesti. Mukaan tarttui kaksi kirjaa (2€/kirja). Seuraavaksi siirryimme itse lapsimessujen puolelle. Voi kauhistus sitä ihmismäärää! Tiedettiin kyllä että porukkaa varmasti on, mutta kun välillä ei meinannut sopia liikkumaan. Onneksi suurimman osan ajasta siellä pystyi menemään mihin suuntaan vain. Kiertelimme, lapset maistelivat erilaisa tuotteita, tekivät itse leipiä, leikkivät, ottivat tatuointeja sekä kasvomaalauksia, osallistuivat kilpailuihin ja leikkivät kemistiä. Itse osallistuin muutamiin arvontoihin, joista yhdestä voitin lapsille safariauton.

Messuilla huomasi että siellä on porukkaa joka lähtöön, on niitä jotka nauttivat hallitusta kaaoksesta, "ammattilaisa" osallistumassa arvontoihin (valmiit nimilaput ja liima mukana), niitä jotka hamstraavat kaiken tiedon, viimeisen päälle laittautuneita vanhempia ja lapsia, iloisia ja vähemmän iloisia perheitä, kärsivällisiä miehiä jotka antavat naisten hipelöidä ja käpälöidä jokaista tuotetta, oli se sitten ksylitolipastilli tai merkkivaate sekä niitä jotka huomaavat olevansa täysin väärässä paikassa. Itse voisin sanoa kuuluvani tuhon viimeiseen kategoriaan.

Viimeiseksi vierailimme Model expon puolella. Siellä oli pienoisrautatietä, kilpa-autoja, maansiirtokoneita, laivoja omassa altaassaan ja lennokkeja. Eli varmasti jokaiselle pienoismalliharrastajalle jotain nähtävää. Oli hienoa miten osassa porukkaa lapsetkin ohjasivat pienoismalleja ja korjasivat sekä rakensivat niitä siinä missä isommatkin. Yllättävää miten vähän siellä oli kuitenkin porukkaa, sovimme kävelemään siellä paremmin kuin hyvin. Kaikkea pääsi hyvin katsomaan ja seurasimmekin hetken maansiirto töitä ja kilpa-ajoja ennen messuilta poistumista.

Messuilta lähdimme kohti Korkeasaarta. Matkalla otimme mäkkäristä evästä matkaan, jottei pienille eikä isommillekaan pääse nälkä yllättämään kesken eläinten katselun. Matka taittui nopeasti ja parkkipaikalla oli hyvin tilaa. Kun hampparit oli saatu syötyä, lähdimme kävelemään kohti Korkeasaarta. Matkalla bongasimme seikkailupuisto Korkeen. Sen on bongannut myös Ne Tammelat, jonka blogissa on kerrottu enemmänkin kyseisestä paikasta, sekä muista köysiseikkailupuistoista.

Lippuluukulta lippujen lisäksi otimme mukaan kartan, mistä näkee mitä eläimiä löytää mistäkin. Harmi vain kun saatavilla oli sillä hekellä ainoastaan venäjänkielisiä karttoja. Onneksi se ei menoa haitannut, sillä numerot kyllä ymmärsimme, vaikka eläinten nimiä emme.

Jos oikein tarkkaan katsoo, näkee joukon hanhia.



Vanhempi tytöistä otti kartan ja kynän. Hänen tehtävänsä oli ruksia kaikki numerot kartasta yli, missä vierailimme. Aikaa meillä tälle vierailulle messujen ja evästauon jälkeen oli jäänyt noin kolme tuntia.

Reittisuunnitelman tekoa.


Lähdimme tyttöjen suunnitelemaa reittiä pitkin pesukarhujen kautta Amazonille. Pesukarhuja emme valitettavasti nähneet ulkona.


K-18



Sademetsän siimeksestä Suomalaiseen ympäristöön ja sieltä kohti karhuja. Matkalla poikkesimme kyllä katsomassa mm. kanoja, riikinkukkoja ja hämärätalon asukkeja. 

Siinä se nallukka köllöttelee.

Karhuja ei nähty kuin yksi, joka ihan antaumuksella veti päikkäreitä ikkunan edessä auringossa paistatellen ihmisistä tuon taivaallista välittämättä. Kauaa emme raaskineet häiritä nallukan päikkäreitä ja jatkoimme matkaa saaren ulkoreunaa kiertäen. Pakko tunnustaa, en ole edes varma olenko sieltä koskaan aikasempaan kävellyt, vaikka Korkeasaaressa on kyllä tullut käytyä!



Tässä vaiheessa katselimme kelloa ja rastien määrää. Ehkä kerkeämmekin nähdä kaikki eläimet, sillä aikaa oli puolet jäljellä, samoin eläimiä näkemättä.

Matkasimme kohti kissoja, mutta ennen sen suurempaa ihastelua, kiipesimme vielä Korkeasaaren näkötorniin. Näkötornista itsestään ei tullut otettua yhtään kuvaa, mutta semmoinen pallero se oli, jota tuijottamalla sai silmät kipeiksi. Maisemat olivat upeat, mutta huipulla tuuli!



Muutama vuosi sitten kun käveimme kesäaikaan Korkeasaaressa, ei kissoja pahemmin näkynyt. Kissat taisivat olla nauttimassa siestaa helteisenä kesäpäivänä piilossa. Tänään pilvisestä säästä huolimatta näimme kaikki muut kisuliinit paitsi itse viidakon kuninkaan: leijonan. Amurinleopardi piti meille oikein esittelyn ketteryydestään, loikkien, venytellen ja kiipeillen aitauksessaan.



Loppukirin aikana oikasin tyttöjen kanssa kalliota pitkin ja pikkusiskoni käveli tiellä. Tiellä oli hanhi, joka alkoi jahtaamaan pikkusiskoani. Kyllä meitä muita nauratti kun hän pinkaisi juoksuun meitä kohti, vihainen hanhi perässään! Viime kerralla riikinkukko meinasi syödä eväät kädestä, tällä kertaa hanhi jahtaa. Mitäköhän ensi kerralla?



 
Kuinka ollakaan, me teimme sen! Näimme lähes kaikki Korkeasaaren asukkaat ja aikaakin meille vielä jäi puolisen tuntia. Pakko sanoa, että olen kyllä todella ylpeä pienistä riiviöistäni, sillä he käyttäytyivät todella mallikkaasti ja jaksoivatkin loppuun asti reippaasti. Yhtään ei tapeltu, eikä pahemmin valitettu. Puhetta uskottiin ja kaikilla oli kivaa! :)

Kukas sieltä kurkistaa?























Kun tuli kotiinlähdön aika, pienempi ei muka enää jaksanut ja otin sen reppuselkään. Kotimatkalla vähän meinasi tulla tappelua, mutta siltäkin vältyttiin kun purtavaa vielä oli jäänyt ja tekemistä oli. Eikä lumesta ollut enää tietoakaan.

Korkeasaarta voin suositella hyvin vähän pilvisempänäkin keväisenä päivänä! Kertaakaan ei tullut kylmä, melkein päinvastoin. Sormikkaat olisi voinut lapsille olla mukana eikä enemmän aikaakaan haitaksi olisi, niin voisi kaikessa rauhassa istuskella ja ihastella eläimiä.

Lapsimessut taas oli meille ensimmäiset ja viimeiset, ellei mitään maata mullistavaa tapahdu. Tulipahan käytyä, mutta onneksi lapset tykkäsi. 
 
Loppuun voin vielä kertoa, ettei päivän hintalappu ollut järin suuri. Messukeskuksen parkki maksoi 12€, liput neljälle 36€ ja kaksi kirjaa 4€.
Mäkkärissä ruuat oli 22€ kaikille.
Korkasaareen liput oli 36€.
Bensoihin voisin laskea 50€.
Yhteensä siis päivän reissu neljälle kahteen paikkaan, kaksi kirjaa ja ruuat oli vain 160€.


Onko sinulla kokemuksia lapsimessuista?
Entä vinkkejä Korkeasaaren vierailulle? 



Ps. Muistakaa aurinkorasva!  
Nimimerkillä naama paloi vaikkei aurinkoa näkynyt kuin silloin tällöin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kynä sauhuamaan..