lauantai 27. toukokuuta 2017

Pikavisiitti Jyväskylässä

Onko pikavisiitit koskaan niin pikaisia?

Tarkoitus oli käydä kuljetusmessuilla Jyväskylän pavilijongilla, syömässä ja kotiin. Mitä luulette, miten meidän kävi?


Lähdimme kohti Jyväskylän kuljetusmessuja uljaalla ratsullamme Sisun bussilla kymmenen paikkeilla. Olimme siis jo lähtötilanteessa suunniteltua aikataulua jäljessä.. Kuskina meillä oli alkumatkasta komea Blues Brothers ja lopun matkaa sitten meidän oma kotiorja (komea sekin on, vink vink sinkkutytöt! 😉).


Matka taittui mukavasti. Vihdoin pääsimme paikallisen Scanian pihalle, mistä aloitimme messuilun. Ensimmäiseksi kävimme katsastamassa siellä esillä olleen kaluston, minkä jälkeen siirryimme ilmaisella bussilla keskustaan Pavilijongille messuille.

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Kuljetusmessut

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Kuljetusmessuilla kiersimme ensin sisätiloja, mikä oli suuri virhe! Ulkona juuri aloitti viimisen vetonsa tälle päivälle Halavatun papat. Voihan halavattu!!! No, eipä sille mitään voi. 

Kuljetusmessut
Upea baaritisiki!

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Kierrettiin silti sitten vielä ulkoa, vaikka Halavatun papat jäikin näkemättä. Ulkoalue jatkui aina rantaan asti. Siellä oli nostureita, lavoja, kuljetuskalustoa, huoltoautoja ja kaikkea siltä väliltä tai sinne päin..


Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki
Siellä pysyy pultit ja mutterit ojennuksessa.

Jyväskylän Pavilijonki
Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Jyväskylän Pavilijonki

Matkaan messuilta tarttui lapsille tuliaislakritsat. Messuilla kiertelyn jälkeen alkoi kaikilla olla enemmän ja vähemmän nälkä. Terassilla mietittiin minne mentäisiin syömään. Messujen takia Jyväskylä oli hitusen turvoksissa (ihmekkös tuo kun vieraita kävi 3 päivän aikana lähes 16 000), ja osaan paikkoihin olisi joutunut yli 5 tuntia odottamaan pöytää.

No, ensinnäkin, osa Jyväskylän paremmista ravintoloista ei tarjoile OLLENKAAN possua, eikä pahemmin kanaakaan. Siis täh?! Pelkkää nautaa, ankkaa tai poroa. Joo-o. Siinä karsiutui pois kaikki ennakkoon terassilla mietityt paikat (viimiset sillä 5h pöydän odotuksella).

Seuraavaksi ilman ruokapaikkaa lähdettiin kävelemään Pavilijongin nurkilta kohti keskustaa. Siellä sitten paikallisilta kyseltiin suosituksia, ja eräs pariskunta matkakeskuksen nurkilla suositteli tuota Stefan's Steakhousea. Muuthan innostui siitä päätäpahkaa. Pysähdyimme kuitenkin vielä matkakeskukselle vessaan ja mieheni osti oma-aloitteiseseti meille jäätelöt. Muuten hyvä, mutta ei hän ilmeisesti vieläkään tiedä etten syö lakritsajäätelöä, etenkään sitruunalakritsajäätelöä. Ihana ele, mutta jäätelö meni muihin suihin.

Paikka löytyi helposti. Sisältä ei tullut kuvia otettua, syy ehkä avartuu teille kun luette vähän pitemmälle.. Paikan valinta siis oli tarkoitus suorittaa niin, että jokaiselle löytyy syötävää. Ei luulisi vaikeaa olevan, kun ei kenelläkään ole erikoisruokavaljoa tai rajoitteita. Toiveet ruuan suhteen oli nautaa ja possua tai kanaa. Ei siis paha. Eikö?

Seuraava päämäärämme oli Stefan's Steakhouse. Pöytä oli valmis noin 10 minuuttia saapumisemme jälkeen (sinne siis soitettiin kävelymatkalta, eli vain hetkeä aikaisempaan). Pöydässä sitten luettiin ruokalistaa. Ei kanaa ja yksi ainut possu. Sekin oli jotain espanjalaista. Siitä kysyin todella mukavalta tarjoilijalta (ihan Stefan'sin kaksoisolennolta) että millaista se on. Vastaus oli "Possuhan nyt maistuu aina possulta." Aha. Se siis on possua. Joka maistuu possulta. Muista en tiedä, mutta minusta possua saa erimakuisena ja valmistustapakin vaikuttaa siihen aika oleellisesti (grillattua, paistettua, haudutettua, millaisilla mausteilla, kasviksilla...).

Muut tilasi naudan pihvin, valkosipuliperunoita ja konjakkiviherpippurikastiketta tai punaviinipippurikastiketta. Minä tilasin RANSKALAISET. Juu kyllä. Pelkät ranskalaiset. Tarjoilija kyllä tarjoutui maksamaan pihvini, jos en siitä tykkää, mutta en tarttunut tarjoukseen. Muutkin ihmettelivät sitä ja yrittivät saada minut tilaamaan salaattia tai jotain muuta. Siltikin, tilasin vain ranskalaiset. (Jos vielä ei aukea, miksi ei tullut tunnelmallisia kuvia räpsittyä upeasta paikasta, vastaus saattaa olla tämä: Aamupalaa saan klo 17.20, ja se on yhdessä Jyväskylän kaupungin parhaista pihviravintoloista vain ranskalaisia).

Vähän ajan päästä tarjoilijamme vielä kerran kokeilemaan onneaan ja tarjoamaan henkilökunnan wieninleikettä. Sen sitten tarjouduin ottamaan. Se oli virhe. Siis syötävää se oli, mutta ruokani maksoi 25e ja grilliltä olisin saman saannut alle kympillä ja isompana!

Jyväskylä
Annokseni, hintaa n. 25e.
jyväskylä
Muut söi tämmöiset n. 40e annokset. Kuva on Kotiorjan ottama.


Juuri kun olimme poistumassa paikalta, muilla mahojen ollessa täysi treffasimme mieheni pikkusiskon ja hänen miehensä. Tästä suuntasimme kohti Jyväskylän yöelämää. Matkalla ensimmäiseen baariin oli puhe, että jäädään sisälle kun on viileä. Kuppilassa kävelin sitten taakse pöytään, muiden ollessa baaritiskillä. Aikani siinä istuskelin ja lopulta mieheni pikkusisko tulee seuraani. Muut ovat kuulemma menneet ulos. Aha, okei.

Ja jottei tämä reissu nyt olisi liian onnistunut, saan vajaan tunnin päästä mieheltäni kuvan ilmapalloista. Vai niin. He ovat jo toisessa baarissa olleet tovin, eli olivat unohtaneet meidät! Siellä sitten vielä vajaa tunti vartuttiin muita, mutta lopulta luovutettiin ja lähdettiin pois. Näin peräti yhden Jyväskyläläisen baarin. Yhden.

Matkalla mieheni pikkusiskon autolle, kävimme vielä katsastamassa Jyväskylän kuuluisuuden. Neron portaat. Näistä on kirjoittanut myös Lähtöselvitetty. Olihan ne kivat ja siellä oli kauniit maisemat. Aurinko jo alkoi laskea, kevätkukkaisa oli siellä täällä ja puissa pienet hiirenkorvat.


Jyväskylä
Neron portaat.

Miehen pikkusiskon kanssa sitten vietettiin siellä aikaa, heidän kissojaan silitellen. Aloin kymmenen jälkeen illalla tiedustelemaan aikataulua. Kukaan ei sitä tiennyt. Tunnin päästä ryhmä rämä oli kuulemma bussilla. Okei. Tunnin päästä he olivatkin vain siirtäneet bussin, koska poliisi oli soittanut ja käskenyt sen siirtämään ja porukka oli jo uudessa paikassa. Satamassa ja jossain ravintolalaivassa. Onneksi en lähtenyt kävellen heitä etsimään, olisin vain luullut että minut on jälleen jätetty. Tällä kertaa yksin Jyväskylään.

Lopulta puolen yön aikoihin eräs ryhmä rämästä soitti ja kysyi missä olen ja olenkohan lähdössä kotiin päin. Kerroin edelleenkin olevani samassa paikassa, kuin viimiset viisi tuntia.. Kyytini tuli ja kun kiipesin bussiin, totesin ettei enää ole kuin lattiapaikka vapaana, kun muut nukkuvat penkeillä.

Kotimatkan sitten seurustelin kuskimme (kotiorjamme) kanssa. Kotona oltiin jo aamu 4 aikoihin. Ihan niin paljoa ei enää ketuttanut kun pääsi omaan sänkyyn, mutta jos yhdessä mennään ja tarkoitus on olla yhdessä, niin kyllä minua saa ketuttaa että minut unohdetaan heti ensimmäiseen baariin (ilman kunnollista ruokaa koko helkutin päivänä) ja koko illassa ei kukaan kysy missä olen tai miten menee. Juu juu, puhelin toimii molempiin suuntiin, mutta joskus ei vaan enää jaksa. Ei vaan kiinnosta. Ei voi olla aina niin (tämä siis ei ole edes ensimmäinen vastaava kerta kun minut unohdetaan, suunnitelmien muutoksista ei kerrota...) että minä juoksen muiden perässä kyselemässä, etsimässä ja selvittämässä mitä tapahtuu, missä mennään ja milloin, kun kukaan ei näe tarpeelliseksi asiaa minulle asti kertoa. Ehkä olen kaavoihin kangistunut ihminen kun oletan että jos ollaan yhdessä liikkeellä, niin vietetään aikaa yhdessä, etenkin jos näin on jo sovittu.

Tämä päivitys siis ei ole kuinka elämä on ihanaa tai kuinka muut on perseestä. Tämä kertoo enemmänkin siitä, millaista se ryhmässä matkustaminen välillä on ja millaiselta tuntuu olla ulkopuolinen ja unohdettu.

Ilman mieheni pikkusiskoa olisin lähtenyt vaikka kävellen kotiin, sillä mitä minä yksin baarissa olisin edes tehnyt.. Josko vielä tälle kesälle tulisi Jyväskylästä hitusen positiivisempia kokemuksia.


Ai niin. Pikavisiitti kesti vain reilut 18 tuntia.


Onko teistä ketään ikinä unohdettu porukasta?
Tai onko teistä tuntunut ulkopuoliselta ryhmässä?
 

torstai 25. toukokuuta 2017

Reissuun lapsilla vai ilman?

Aiheesta on nyt viime aikoina paljon kohistu Facebookin Suomalaiset matkaajat maailmalla -ryhmässä, kun Tämä matka jakoi sinne kirjoituksensa Jättäkää ne lapset joskus kotiin. Myös blogissa on käynyt kuhina suuntaan ja toiseen.

Kirjoitusta tulkittiin usealla eri tavalla ja se jakoi mielipiteitä niin siitä pitääkö lapset aina ottaa mukaan vai ei, sekä siitä että tarkoittiko kirjoittaja sitä, että lapsia ei saisi ottaa mukaan (eikä niitä halua matkaansa pilaamaan) vai ei. Kommentteihin tuli myös paljon omakohtaisia kokemuksia siitä, onko lapsena ollut mukana vai ei, ja mitä mieltä siitä on.

Toiset kertoivat saaneensa jo nuorena reissukärpäsen pureman, kun ovat päässeet matkustamaan vanhempiensa kanssa. Toiset painottivat sitä, ettei kaikilla ole mahdollisuutta matkustaa ilman lapsia, vaikka niin voisi halutakin joskus tehdä. 

Toisten mielestä jos lähtee itse matkalle ilman lapsia, ei saisi muillakaan olla lapsia mukana kun ne pilaavat reissun. Mahtui mukaan myös niitäkin, joiden mielestä muiden lapset ei haittaa ollenkaan.


Eli mitenkäs se nyt sitten on. Pitääkö matkustaa lasten kanssa vai ilman?


Mielestäni ne eivät sulje toisiaan pois. Miksi pitäisi matkustaa ilman lapsia? Entä miksi ne pitäisi raahata joka paikkaan, jos se ei heitä kiinnosta? Tai miksi ei saisi käydä kahdestaan reissussa?

Puhun nyt sitten vain ja ainoastaan omista kokemuksista.

Meillä on matkattu aika monella eri kokoonpanolla (vaikka ei me paljoa ollakaan matkattu). On matkattu lapsilla ja ilman, yhden aikuisen voimin, lyhyen ja pitkän kaavan mukaan, kaukana ja lähellä.


Koko perheen voimin


Näillä matkoilla (Tallinnan laiva, kotimaan matkailua teltassa, hotellissa, sukulaisilla ja mökillä) ja viikko Hanoissa eniten hermoja on kiristänyt puoliso, EI lapset. Oikeasti. Se, kenen kanssa on kohta 12 vuotta yhdessä rämmitty on ainut reissuilla, joka on saanut verenpaineeni kohoamaan. Älkää käsittäkö väärin! Siitäkin huolimatta lähden aina, yhä uudestaan ja uudestaan hänen kanssaan reissuun. Joku voisi jo väittää että minussa on masokistin vikaa. Ehkä syy räjähdysherkkään tilanteeseen on se, ettemme paljoa ole ennen matkailleet ja meillä on asioista niin eri käsitykset. Ja eihän niistä tietenkään voi puhua (suomalaisia kun ollaan!), niin onko se ihme kun hyppää hetkeksi pois oravanpyörästä, niin heti ollaan törmäyskurssilla ilman tuttuja rutiineja (meillä rutiinit ovat niitä, ettei arkena keretä oikeastaan koskaan näkemään ja luovitaan siinä stressin, unenpuutteen ja arjen kaaoksessa kohti seuraavaa, vähintäänkin yhtä kaoottista päivää kohti). 

Reissussa lapset asettautuvat lomamoodiin, jolloin asettuvat vanhemmatkin. Kun lapset ja vanhemmat on rentoja ja loma-asetuksilla, on kaikilla kivempaa. Ei tietenkään eletä "hällä väliä" -aseteella, mutta löysätään vähän. Ei kukaan tykkää lomalla pingottajista!

Yhteenvetona koko perheen reissuista voisin sanoa, että ei ne lapset siellä yhtään menoa haittaa. Itse en kaipaa biletystä, aamuyöhön istumista baarin terassilla hyttysten ruokana enkä tylsiä aikuisten juttuja. Lasten varjolla voi (tietenkin ilmankin) mennä huvipuistoon, vesipuistoon, eläintarhaan, vaihtaa ravintolaa vaikka olisi jo pöytään istahtanut jne.. Lapset. Mikä ihana tekosyy!


Yksi vanhempi ja lapset


Tämä on yksi helpoimmista kokoonpanoista, MUTTA itse kaipaan toista aikuista jakamaan vastuuta ja kun toinen ei ole mukana, tekee mieli jokaisesta kadunkulmasta, jäätelöstä, auringonlaskusta, hiekan jyvästä kengässä ja kiukuttelun aiheesta, kertoa heti toiselle. Eli onko se kuitenkaan hyvä, jos haluaisit kaiken jakaa sen toisen kanssa, joka ei olekaan mukana?

Meillä minä ja mies ollaan molemmat matkannut lasten kanssa. Mikään ei kyllä ole seksikkäämpää kuin mies, joka pärjää lasten (etenkin omien) kanssa missä vain! Mies oli reilun viikon Suomea kiertämässä kahden pienen tytön kanssa. Itse olin kotona ja vaikka olisi ollut ihana olla mukana, en voinut olla tyytyväisempi miten hyvä isä lapsillani on. Ja sen kuulin kyllä moneen kertaan aiheesta puhuessani muiden kanssa. Viime kesänä mies oli sitten lasten kanssa kun itse olin vielä Hanoissa. Lento oli sujunut hyvin kahden lapsen kanssa (vaikka oli miehen ensimmäinen kerta) ja kesäkin meni hyvin, tosin lapsenhoitoapuja järkkäilin toiselta mantereelta käsin. 

Minä taas raahasin sitten lapset melkein toiselle puolelle maapalloa (Maija Poppanen oli onneksi mukana) ja olen muutenkin tehnyt lyhyitä reissuja niiden kanssa. Monesti mukana on ollut vielä pikkusiskoni, eli kolme alaikäistä huollettavaa. Ollaan käyty Korkeasaaressa, Muumimaailmassa, Tykkimäessä (Actionparkissa ja huvipuistossa), mattoja pesemässä..

Yhteenvetona yhden vanhemman reissuista voisin sanoa että vaikka ne on mukavia ja antoisia, silti kaipaan aikuistakin seuraa. Silläkin uhalla että sitten mökötetään päivä tai pari. Silti ei kannata jättää menemättä, vaikka olisi vaan yksi aikuinen matkassa. Meillä ainakin lapset käyttäytyy reissussa pääsääntöisesti hyvin. Itse en häiriinny "joko ollaan perillä?" kyselyistä ja "on tylsää!" valituksesta, tietenkin pientä nahinaa keskenään ja "mutkun mä haluun!" kiukuttelua, mutta eikös se ole ihan normaalia? Kyllä kiukutteleva lapsi on silti helpompi kun kiukutteleva aikuinen.


Vanhemman kahdestaan


Meidän kahdenkeskeiset matkat on tällä hetkellä rajoittuneet viikonloppu reissuihin tai menoihin ihan kotimaassa. Ollaan käyty keikoilla, juhlissa tai kuten viime viikonloppuna: Jyväskylässä kuljetusmessuilla. Nämä reissut menee joko hyvin tai hyvin huonosti. 

Yleensä jos ollaan ihan kahdestaan matkassa, reissut on menneet hyvin, jos on muutakin porukkaa aikuisten reissuilla, on ollut suurempi todennäköisyys mennä, noh, ei niin hyvin. Mistä tämä sitten johtuu? Ihminen on laumaeläin ja jokainen käyttätyy laumassa erilailla kuin kahden kesken jonkun kanssa. Laumassa on ryhmäpainetta ja omaa paikkaansa ja asemaansa haetaan. Lisäksi jos mukana on vain toisen "lauma", niin toinen tuntee helposti olonsa ulkopuoliseksi ja ei tervetulleeksi kyseiseen seuraan, vaikka olisi kuinka sosiaalinen ja avoin. Tämä sitten aiheuttaa väärinymmärryksiä, koska toinen ei ymmärrä miltä toisesta tuntuu, kun itse ei koe tilannetta samoin.

Yhteenvetona voisin sanoa, että kahdenkeskeiset reissut ovat tärkeitä. Jo se iltapäivä irti arjesta tekee hyvää! Toista ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Vaikka reissun lopputulos ei aina olisi hekumaa ja elämä on ihanaa tunnetta, ei niitä silti kannata jättää tekemättä. Ei kenenkään elämä aina ole ihanaa, vaikka niin antaisivat ymmärtää. (Meilläkin miehen kohteliaisuuksia minulle on ollu mm. "Naamasi on kuin vanha Taunus. Kevät tulee ja se alkaa kukkimaan.", "Ollaan oltu jo kahdeksan vuotta yhdessä eikä minusta vielä ole alkoholistia tullut", "Nainen on kuin pekoni. Se on hyvää, mutta tappaa hitaasti ja varmasti.". Älkää nyt luulko että mieheni on idiootti. Ei hän ole. Hän vain ilmaisee itseään omalla tavallaan, jonka minä kyllä ymmärrän.)


Lapset reissussa ilman omia vanhempiaan


Meidän lapset ovat päässeet pienille reissuille ilman vanhempiaan. Milloin ovat Mammalla, Mummelilla ja Papalla tai Sahalahdessa. Joka kerta heillä on ollut kivaa, vaikka mitään erikoista ei olisi ohjelmassa ollutkaan.

Lapsetkin tarvitsevat lomaa omista vanhemmistaan! Älkää luulkokkaan että ollaan niin ihania, ettei lapset koskaan haluaisi olla meistä erossa. Se, uskaltaako lapsi jäädä yökylään tai pitemmäksi aikaa riippuu tietenkin lapsesta. Vaikka lapsella/lapsilla olisi miten kivaa, voi heillä silti olla vanhempia ikävä, niinkun vanhemmillakin kahdenkeskeisillä reissuilla. Se kuuluu asiaan. Ei lapsi pienestä ikävästä hajoa. Uskokaa pois. Ne on kestävää tekoa!

Yhteenvetona taas lasten reissaamisesta voisin sanoa, että se riippuu niin lapsesta että mikä on sopivin reissun kesto, mutta kyllä lapsetkin muuta kaipaa elämäänsä kuin vain kotia ja koulua/hoitopaikkaa. Paljaita varpaita nurmikolla, rannalla hiekkaa varpaiden välissä, mansikoita, jäätelöä, mummolaa ja kiireetöntä yhdessäoloa.



Yksin matkustaminen


Näitäkin on tullut. Kuten jo yllä kirjoitin, itse ainakin kaipaan sitä toista, ja jos se ei ole mukana, niin haluan kertoa kaiken hänelle heti. Olin koulun kanssa 5 päivää Brysselissä ja sieltä joka ilta soitin ja kerroin päivän kuulumiset (ja ehkä pari viestiäkin laitoin), Hanoista kirjoitin joka ilta sähköpostiviestin missä kerroin kuvien kera miten päiväni on mennyt, whatsapp viestien lisäksi. Kyse ei ole siitä ettenkö pärjäisi yksin, vaan siitä, että haluan toisenkin kokevan edes pienen palan päivääni.
Kotimaan päivän reissuilla ei kyllä paljoa kuulumisia aina vaihdella. Pari kuvaa tai viestiä puhelimella, niin se on siinä.

Yhteenvetona vielä yksin matkustamiseen. Toiset tykkää, toiset ei. Itse en voi sanoa nauttineeni, miehen mielipidettä en tiedä. Kyllä me erossa pärjätään (ollaanhan me jo isoja!), mutta ei se ikävä tarkoita että ei voi olla ilman toista. 


Entä tulevaisuudessa? Millä kokoonpanolla mennään?


Kirjoitin jo kesän bucket listin missä oli myös reissusuunnitelmia (se löytyy tästä). Mutta niille jotka ei sitä ole lukeneet, niin meillä on nyt tulossa koko perheen matka Portugaliin. Siitä mitä siellä tehdään ja miten, on jo nyt eri näkemyksiä, mutta kyllä me sinne mennään ja nautitaan (ainakin yritetään)!
Meillä on myös suunnitteilla ensimmäinen kahdenkeskeinen ulkomaanmatka Rallicrossin MM kisoihin Ranskaan. Lapset ovat taas jo kovasti odottaneet kesälomaa ja kyselleet koska pääsevät Mammalle tai Sahalahteen, ilman meitä. Eli meillä matkataan kyllä taas monella eri kokoonapanolla! Eikä mikään niistä ole toista huonompi.


Muistutan vielä ettei nyt kukaan pahoita mieltään, nämä on täysin minun omia mielipiteitäni.

Miestä jokainen matkaa tyylillään. Mikä on sinun tapasi matkustaa? 


Loppuun vielä kappale, joka kuvastaa minun ajatuksiani: Aurora - Täydelliset   

"Sä saat unohtaa duunit, löysää sun kireet ruuvit, 
tänään pyörät saa vihdoin pysähtyy. 
Järjestä meille aikaa, lähde retkelle mun kaa, 
mitä jos annettais pölyn laskeutuu.

Mut kuopataan huolet rantahiekkaan niin syvään, 
et ne ei enää koskaan esiin tuu.

 Tiedätkö et sussa on vaan kaikki kohdallaan 
mä haluun pitää huolta et sun toiveet pääsee toteutuu, 
tehdään mitä haluut ei viel aika kotiinpaluun, 
teet meistä täydelliset sinä eikä kukaan muu."

lauantai 20. toukokuuta 2017

Summer '17 Bucket List ja reissusuunnitelmia

Melkein aina kun jotain edes meinaa suunnitella, se menee pieleen, tai ei vaan ikinä toteudu.

Tällä kertaa päätettiin että ainakin joku suunnitelma toteutuu!


Nimittäin nyt on liput koko perheelle ostettu Portugalin Faroon! Paikasta ei paljoa muuta vielä tiedetä kun missä se on, siellä on rantaa ja hellettä. Kauhulla katselin sääennustetta heinäkuulle: Joka päivä se 30 astetta! YÖK! Minä kun en lämpösen ystävä ole.. Josko siellä olisi edes pieni merituuli, joka vilvottaisi? Majoitus ja mitä tehdään on kyllä vielä auki, mutta onhan tässä vielä aikaa.

Nyt siis kaikki vinkit Faroon ja lähiseudulle otetaan lämmöllä vastaan!

 


Kohteen mietinnässä Portugalin lisäksi oli Italia ja Kroatia. Miehen asettamat vaatimukset meni kutakuinkin näin: pitää päästä rannalle uimaan, lämmintä, ei kahta kertaa vuodessa Ranskaan, eikä mielellään Espanja, Kreikka tai Turkki. Päädyttiin Portugaliin.

Toinen suunnitelma vielä tälle vuodelle (siis kaksi ulkomaan reissua vuoden sisällä!) on miehen kanssa kahden lähteä Ranskaan katsomaan rallicrossin mm kisoja. Samalla muutaman päivän road trip Ranskan luoteis/pohjois (eli Rennesin ja Normandian alue) rannikolla on myös suunnitteilla yhdistää kisareissuun. Tästä hehkutan vasta sitten kun liput on ostettu, eli kun varmasti ollaan menossa. 

Mitäs muuta reissuja vielä kesälle keksisi?


Lasten kanssa varmaan tulee käytyä Tykkimäessä ja joko Linnanmäellä tai Särkänniemessä. Tallinnan risteily on myös mietinnässä ja paljon kotimaan matkailua (ainakin suunnittelun tasolla). Kirjoitan alle vielä erikseen kesän bucketlistin, sillä kaikki mitä haluan kesällä tehdä, ei ole matkustamista. 😉

Eli jos sinulla on vinkkejä Faroon tai Ranskan matkaamme ajatellen, otamme niitä mielellään vastaan!

 
10.5.2017 satoi lunta, sekä parina seuraavana päivänäkin..

 

Bucket list


Viime kesä meni minulta Vietnamissa, joten tälle kesälle on tullut kasattua odotuksia ja haaveita.

En sano että viime kesä olisi huono ollut, mutta paljon jäin kaipaamaan koti Suomen kesästä. (Niistä kirjoitin tämän kirjoituksen lopussa.)


Kirjoitin Suomi-ikävästä siis näin: "Ei sitä uskoisi miten pieniäkin asioita alkaa ikävöimään kun on pidempään poissa. Oma listani näyttäisi suunnilleen tältä: Linnun laulu, nurmikolla kävely paljain varpain, tähtitaivas, hiljaisuus ja rauha, autolla ajaminen, voisi soittaa koska vaan kenelle haluaa (voi tietenkin kesälläkin, mutta aika kalliiksi se tulee soitella niille, kenellä ei ole whatsappia tai skypeä, eli esimerkiksi äitini) ja voi puhua suomea, perhe ja ystävät, kissa kainalossa nukkumassa, koirien kanssa metsälenkkejä, Suomen luontoa, saunavihta, vasta leikatun nurmikon tuoksu, vedenpaine (voi miten ihana on käydä suihkussa kun sitä vettä tulee oikeasti sieltä!), viileää tuulta ja lämpimiä kesäiltoja, sitä että joku nukkuu vieressä ja jos yöllä herää, siinä vieressä tuhisee toinen, syötävää ruokaa, ruisleipää, mustikoita, mansikoita ja muita marjoja, lasten naurua, saa laittaa lapset kouluun ja toivottaa hyvää koulupäivää.. Ne on näitä pieniä, arkisia asioita, joita ei tosiaan usko ihan heti kaipaavansa kun on toisella puolella maapalloa."


Tässä se tulee, minun BUCKET LIST
  • Syödä jäätelöä!
  • Kävellä mahdollisimman paljon paljain varpain
  • Sauna ja etenkin saunavihta!
  • Parit kesäfestarit (vielä ei ole kyllä päätetty mitkä)
  • Grillata ja syödä hyvin (Hei hei rantakunto!)
  • Nauttia kiireettömästä ajasta niin lasten, miehen, ystävien kuin eläintenkin kanssa
  • Käydä matkalla (tai vaikka parilla. Yksi on jo varattu, siitä voit lukea lisää täältä.)
  • Uida paljon!
  • Kokeilla vesihiihtoa
  • Sanoinko jo syödä jäätelöä? No, syödään lisää!
  • Jaksaa liikkua ilman että kunto loppuu heti kesken.
  • Hypätä laskuvarjolla (mielellään paljon)
  • Ajaa traktorilla (vaikka maalla asuu, ei sitä usein tule ajettua)
  • Istuttaa perunoita
  • Hedelmäpuutarha
  • Jos vaikka kukkapenkissä kukkisi joku muukin kuin rikkaruoho?
  • Matkustaa! Lähelle, kauas, lyhyeksi ajaksi, vähän pitemmäksi ajaksi, lapsien kanssa, ilman lapsia..
  • Huvipuistoissa voisi käydä
  • Risteilyllä (kenties Kotkan saaristossa, jos ei Tallinnaan asti pääse)
  • Pestä mattoja!
  • Meloa (ei suppailunkaan kokeilu ole pois laskuista)
  • Työpaikan löytäminenkään ei olisi pahitteeksi.. 
  • Saada taloremonttia edistymään
  • Kesäteatteria (näistä suunnitelmista olenkin jo vähän kirjoittanut täällä)
  • Escape room (ei värikuulasotakaan huono idea olisi!) 
  • Olgan farmikin olisi melkein äitin naapurissa, mutta sielläkään ei ole vielä tullut käytyä..
  • Leipoa ja oppia tekemään edes muutama drinkki (vaikka niitä en itse juo..)
  • Ja ettei nyt vaan unohdu: JÄÄTELÖÄ!

Onhan tässä nyt muutama suunnitelma, josko niistä edes pari toteutuisi..

Kookoshuippuja.

Äitienpäivä kakku.

Onko teillä muilla tehty kesäksi bucket list? Miltä se näyttää?

 

 

Mukavaa kesää ja kesäreissuja teille kaikille! 😎 

 


perjantai 19. toukokuuta 2017

Tykkimäen Sauna

Leppoisaa oleskelua Käyrälammen rannalla

 Voiko kiireen unohtaa ja päästä rentoutumaan kaupungin vilskeessä omaan rauhaan?

 
yleinen sauna
Tervetuloa Tykkimäen Saunalle!

Kyllä voi. Tammikuun alussa 2017 Kouvolan palveluihin tuli lisäys kun Tykkimäen Sauna avasi ovensa. Itse vierailin siellä viime viikolla kokouksen tiimoilta. Paikka on helppo löytää, tulet sitten mistä ilmansuunnasta tahansa! Sauna löytyy osoitteesta Lautarontie 3, 45200 Kouvola, Tykkimäen huvipuiston, Aquaparkin ja Käyrälammen nurkilta.

yleinen sauna

Tykkimäen sauna on yleinen sauna, joka on auki ympäri vuoden. Saunasta pääsee kesät ja talvet uimaan Käyrälampeen. Paikalla on iso terassi, joka mahdollistaa virvokkeiden nauttimisen auringonlaskua ihastellen, tai kuumana kesäpäivänä saunan ja uinnin välissä.

yleinen sauna

yleinen sauna

yleinen sauna
Juomapullo parkki täysille ja tyhjille.

Laituri on myös tilava, joten kerralla pääsee useampikin ihminen kastamaan varpaansa veteen. Vierailumme aikana useampi rohkea siellä ui (vesi oli vain 9 asteista)! Itse tyydyin maisemien ihasteluun.

Käyrälampi

Käyrälampi

Jos yleinen sauna ei innosta, on myös mahdollista vuokrata saunalautta. Lautta on 10 henkilölle tarkoitettu. Loistava kokous- tai polttaripaikka.

Käyrälampi
Lauttasauna

Yleisessä saunassa on 2600 kiloa kiviä, jotka lämpenevät paikallisella biokaasulla. Saunaan mahtuu kerralla 50 saunojaa, eli tuskin kukaan ihan heti jää kylmäksi.

yleinen sauna
Siellä ne saunat on!

Saunakulttuuri on aina ollut tärkeä osa suomalaisuutta. Yleiset saunat ovat vähentyneet ajan saatossa huomattavasti, mutta nyt trendi nostaa taas päätään. Maailaanlaajuisen huomion sai Helsingissä sijaitseva Löyly, mutta ympäri Suomea on mahdollisuus saunoa yleisissä saunoissa. Yleisiä saunoja voi katsoa täältä

yleinen sauna
Ja ei kun saunomaan!

Palataampa takaisin Käyrälammen rannalle. Käyrälampi on yleinen uimapaikka, jonka rannalla on leikkipaikka, mahdollisuus rantalentopallon pelaamiseen, auringonottoon, koirille oma uimapaikka ja kesäisin Purpflas rantafestarit. Käyrälammen rannalla on myös camping alue, sekä frisbeegolfrata. Eli varmasti lähes jokaiselle on jotain! Unohtamatta tietenkin Tykkimäen Saunaa ja suppailu mahdollisuutta. Suppailusta jokainen on varmaan kuullut, viimeistään silloin kun Orlando Bloom päätti suppailla Aatamin asussa.

yleinen sauna
Baaritiski ja SUP lauta.

Tykkimäen Sauna on todella viihtyisä paikka. Siellä on rento tunnelma ja kauniit maisemat. Edes vieressä oleva tie ei haittaa, sillä sen olemassa olon unohtaa ihan katsellessa peilityyntä veden pintaa, lempeissä löylyissä tai terassilla makkaraa grillatessa ja virvokkeita nauttien. Tykkimäen Saunalle voi pistäytyä vaikka vain jäätelölle sen viihtyisälle terassille.

Käyrälampi
Kyllä keplaa kesäisin istahtaa ja nauttia!

Sisätilat ovat viihtyisät ja upeta. Tykkimäen Saunan suunnitteli arkkitehti Pentti Hellén ja materiaaleina on käytetty paikallisia tuotteita. Paikallisen tukeminen näkyy myös grillissä. Grillistä löytyy Korian Palvilihan ja Lukkarin maatilan tuotteita. Lähiruokaa parhaimmillaan!

yleinen sauna
yleinen sauna

yleinen sauna

Meidän vierailumme minun osaltani rajoittui kokoukseen ja ruokailuun. Saunomisen ja uimisen jätin rohkeammille, sillä itse en saunasta suuremmin perusta, enkä kylmästä vedestä.. Kokoustila oli rauhallinen ja ikkunasta näki suoraan lammelle.






















Kokoustelun jälkeen siirryimme terassille grillaamaan (haluttiin itse grillata, vaikka sekin olisi puolestamme tehty). Terassilla ei ihan vielä kesäkelit ollut, vaikka aurinko paistoi ja linnut lauloi. 

lähiruokaa
Salaattia ja makkaraa.

Ruokailun jälkeen itse lähdin kotiin laittamaan lapsia nukkumaan, muuta jäivät vielä iltaa istumaan ja nauttimaan löylyistä.

yleinen sauna
yleinen sauna


Paikkaa voin suositella kyllä kaikille! Jos ei saunominen innosta, terassilla voi vaikka nauttia virvokkeita tai lähteä suppailemaan. Saunominenkaan ei ole hinnalla pilattu!

Psst! Tykkimäen Saunalla on välillä esiintyjiä ja se on mukana erilaisissa tempauksissa, esimerkiksi viimeisimpänä Kympin naisessa. Ajankohtaisia tapahtumia löytyy Tykkimäen Saunan facebook sivuilta.

Oletko sinä saunonut yleisissä saunoissa? Mitä pidit? 
Jos et ole, voisitko kokeilla?

Kaikki mielipiteet ovat täysin omiani. Mikäli kyseessä on yhteistyöpostaus, kerron siitä kyllä teille. :)

Ps. Aikaisemmin vierailun Tykkimäen Actionparkissa. Jutun löydät täältä.