keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Retkellä Kymijoen rannalla

Mitä Kouvolassa voi tehdä lauantai päivänä? 
Seikkailuhenkiset voivat ainakin lähteä retkeilemään Suomen mahtavaan luontoon. 
Ikinä ei tiedä mistä itsensä löytää!

Pääsiäislauantaina minulla oli treffit ystäväni kanssa. Tekemistä ei vielä oltu päätetty, kunnes ehdotin lähteä Kymijoen rannalle Alakylän luontopolulle. Onneksi ystäväni on yllytyshullu ja oli heti valmis seikkailulle, vaikka ulkona oli kylmä auringon paisteesta huolimatta.

Ensin suuntasimme autolla Korialle Kymijoen sillan viereen. Oikealle puolelle siltaa pääsee Alakyläntieltä kääntyvän Läntisen ratatien kautta. (Jos päädyt väärälle puolelle siltaa, ei se haittaa, sillä sieltä pääsee myös toiselle puolelle.) Perillä odotti pieni parkkipaikka ja info taulu. Otimme koiran mukaan ja lähdimme polkua pitkin metsään.


Matka laavulle meni polkua ja pitkospuita pitkin. Matka ei ole pitkä (n. 900m) ja se sopii niin vauvoille kuin vaareillekin. Liikuntarajoitteisille ei valitettavasti sovi, mutta vastakkaisella rannalla sillan toisella puolella on Kymijoen rannassa myös laavu, jonne pääsee helpommin.







Muutaman viikon takainen myrsky tehnyt tuhojaan..

Laavulla oli ruuhkaa, joten jatkoimme matkaa pysähtymättä ja pyörähdimme Kymijoen rannassa ihastelemassa auringossa paistattelevia joutsenia.


Laavun takaa lähtee rappuset alas..




On siellä kuusi joutsenta. Uskokaa pois!










Takaisin päin tullessa käännyimme toiselle polulle Lepoahon reitille. Lepoahon reitti kulkee hiekkatien kautta takaisin Läntiselle ratatielle, jota pitkin kävelimme sitten takaisin autolle. Matkaa tälle reissulle tuli n. 5km.

Vinkkejä Kouvolan alueen luoontoreiteille löytyy mm. https://www.sll.fi/kymenlaakso/pohjois-kymen-luonto/retkikohteet ja täältä https://kartta.kouvola.fi/IMS/fi?REQUEST=search,luontopolut .

Jos joku tietää jotain hyviä sovelluksia luontokohteisiin tai muuten vain haluaa vinkata jostain mielenkiitoisesta paikasta, otan kaiken tiedon mielelläni vastaan!

Yllytyshulluina päätimme vielä paluumatkalla koukata Kouvolan hyppyrimäelle ja kävellä ne kuuluisat hyppyrimäen portaat. Ylhäällä käytiin kääntymässä ja ihailemassa maisemia, sekä arvuuteltiiin kuinka lähelle kotia näkee. 

Siellä se koti jossain on.

#munbetonihelvetti


Semmoinen lauantai meillä. 

Mitenkäs teillä pääsiäinen meni?

Ps. Laura To travel is to live kertoo myös omasta näkemyksestään Kouvolasta, ja Annika Travellover kävi selvittämässä onko Kouvola Suomen epäromanttisin kaupunki.
  

Laatuaikaa pimennetyssä salissa

 
Kouvola. Teattereiden luvattu kaupunki?

Kouvolan teatteri tarjonta on todella laajaa. On kesäteatteria, syksylläkin ulkoilmateatteria, on jännitystä, komediaa ja draamaa, on lapsille ja aikuisillekin sopivaa, ammatti- ja harrasteteatteria! Osaa esityksistä tullaan kauempaakin katsomaan ja näytökset on lähes heti loppuun myytyjä. Lisäksi Cumulus hotelli tarjoaa teatteri lomia Kouvolaan, jos haluaa päästä ns. valmiiseen pöytään. Kaikille löytyy siis varmasti jotain!

Olen aina tykännyt käydä teattereissa. Jo pieneä vanhemmat veivät meitä kesäteatteriin. Vaahteramäen Eemeli jäi elävästi mieleen (en kyllä muista missä sitä käytiin katsomassa ja milloin) sekä Koivusaaressa iskän kanssa kun kaatosade yllätti ja väliajalla käytiin vaihtamassa kuivat vaatteet ja sadetakit päälle. 

Isompana olen käynyt anopin ja mummin kanssa teatterissa, miehen kanssa silloin tällöin, Tampereella työväenteatterissa kummityttöä katsomassa (esitystä en kehu, kummitytön suoritusta kyllä!), miehen isoveljeä Kuopiossa ja Kangasalalla, nyt kesällä sitten Siuron Koski-teatteriin on jo eturivin paikat varmistettu (ensi-iltaan 79 päivää) ja Tampereen työväenteatteriinkin pitäisi keretä katsomaan Mielensäpahoittajaa. Saattaa olla että siellä suunnalla tulee jotain muutakin käytyä vielä katsomassa, jos suinkin aika riittää. Välimatkaa kun valitettavasti on parisataa kilometriä suuntaansa. Salaseuran teatterilta on tulossa myös hyvä esitys, tai näin ainakin oletan.

Jokivarren teatterin esitykset on taas syksyisin ulkona, kun illat ovat hämärtyneet ja viilentyneet. Pimeässä viltin alla Kymijoen rannassa kävin katsomassa Maailmanlopun sirkusta ja tykkäsin, vaikka toinen puoliaika olikin sitten enemmän paatosta kuin ensimmäinen. Sen jälkeen vielä The Road, joka ei ihan niin paljon kolahtanut, vaikka hyvä sekin oli. Se tunnelma ja se, miten ollaan uskallettu tehdä juuri sellaista ja silloin, kun itse halutaan. Viime syksynä en Vietnamin reissun takia kerennyt katsomaan Eräänä yönä näytöstä, mutta tämän syksyn esitystä odotan jo, vaikken sen olemassa olosta edes tiedä.

Viime vuoden marraskuun lopulla kävin lasten kanssa Kouvolan teatterissa katsomassa Robin Hoodia. Voi kyllä, tykkäsin! Lapset tykkäsi! Naurettiin yhdessä ja erikseen. Kaiken aikaa tapahtui jotain, mutta juonessa pysyi hyvin mukana. Näyttelijä suoritukset oli loistavia, kuten muissakin Kouvolan teatterin esityksissä, joita olen nähnyt (en enää edes muista kuinka monta!). Onnennumerot ja Love story oli myös omaa luokkaansa! Vielä ei ole tarvinut todeta esityksen lopussa, että aikaa olisi tullut heitettyä hukkaan.

Lähde: https://www.google.fi/search?q=kouvolan+teatteri+vakavuusongelma&client=firefox-b&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwihvYGkvq7TAhXKkiwKHV_oCsgQ_AUICCgB&biw=1920&bih=969#imgrc=YvWnR8hvNNg4BM:
Lähde: https://www.google.fi/search?q=kouvolan+teatteri+vakavuusongelma&client=firefox-b&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwihvYGkvq7TAhXKkiwKHV_oCsgQ_AUICCgB&biw=1920&bih=969#imgrc=L9SwFaPB9grLCM:

Miehen kanssa käytiin katsomassa Vakavuusongelmaa Kouvolan teatterissa. Näyttelijät olivat hyviä, samoin toteutus. Tarinakin oli hyvä, mutta minulle tuli esityksestä enemmän tunne, että olisin katsonut live kameraa, kuin teatteria. Joidenkin mielestä se on hyvä, mutta tässä esityksessä olisin kaivannut enemmän huumoria, kuin realistista näkökulmaa. Jonkun verran kun on noita kiemuroita ja ongelmia kuullut sivusta, niin ei ne naurata, päinvastoin. Tästäkin huolimatta suosittelen esitystä ja vierailua Kouvolan teatterissa. Välillä vain liian lähellä totuutta ei naurata.


Lähde: https://www.google.fi/search?q=kouvolan+teatteri+vakavuusongelma&client=firefox-b&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjvwcX-xq7TAhWJ3SwKHaBRCUcQ_AUICCgB&biw=1920&bih=969#imgrc=v8u5XA9dicOBCM:

Kaikki mielipiteet on täysin omia, ei maksettuja. Satun vain pitämään teatterista, ja kohdallani on käynyt lähes aina hyvä tuuri esitysten suhteen, ettei pahemmin ole tarvinut pettyä. Vaikka esitys ei olisi ollut niin mieleinen, tunnelma ja seura on sen pelastanut.

Minkä teatterin olet viimeeksi käynyt katsomassa? 
Entä onko suunnitteilla mennä jotain esitystä katsomaan?


Mukavia hetkiä teatterin parissa teille kaikille!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ei pummilla, vaan tyttöjen reissulla Tallinnassa.


Mitä tehdä kun on päivän Tallinnassa? 
Tietenkin tutustua keskiaikaisiin kauhuihin ja kierrellä pitkin vanhan kaupungin katuja.

Helmikuun kylmä lauantai aamu starttaa jo ennen kuutta, sillä bussikyytimme Kouvolasta lähtee kohti Helsinkiä vähän aamu kuuden jälkeen. Kyllä, tällä kertaa menemme mummoristeilylle (niinkuin ystäväni risteilyä kuvailee). 
Koukkaan ystäväni kyytiin, ja totean että saatoin unohtaa passin kotiin. Kaikki kyytiläiset ovat (yllättäen!) ajoissa tulossa kyytiin. Puolet matkasta menee pysähdellen ja poimien lisää matkalaisia kyytiin.
Bussi matkalla tunnelma on väsynyt, vaikka mummoja ei tähän kyytiin tullutkaan. Osa torkkuu, osa ei. Itse koitan torkkua, mutta eihän siitä mitään tule kun on kuuma/kylmä/maisemia pitää ihastella/aurinko paistaa/aurinko ei enää paista/penkki on kova/penkki on pehmeä jne. Jotain hyötyä valvomisesta on, kun näen auringon ensi säteiden osuvan kettu repolaisen komeaan oranssiin turkkiin juuri kun se sukeltaa hankeen. En tiedä mikä oli repolaisen aamupalan lopputulos, mutta komealta se ainakin näytti.


Satamassa saadaan liput ja jäädään vielä reiluksi puoleksi tunniksi odottamaan laivaan pääsyä. Kukaan ei onneksi kysy passia, muuten olisi tullut päivä Helsingissä -päivä.. Käytävä laivalle oli pitkä, siis oikeasti PITKÄ! Lopulta pääsemme matkaan uudella Tallink Megastar laivalla. 

 
Suomi100 on esillä myös Koskenkorvassa.

Kiistellyt lakupiiput karkkiosastolla.. eivät oikeasti ole K18 tuote.

Laivaan päästyämme istumapaikkaa sai etsiä tovin. Laivassa oli hieno oleskelutila täynnä tuoleja, mikäli hyttiä ei ole ottanut. Me emme hyttiä ottaneet, emmekä tuonne oleskelutilaan mahtuneet, joten lopulta päädyimme sportti baariin istumaan. En tuntenut oloani ollenkaan kotoisaksi. Laiva tuntui liian uudelta ja tyylikkäältä makuuni. Älkää käsittäkö väärin, laiva oli todella siisti, viimeistelty ja viihtyisä, mutta jotain siitä puuttui että olisin siellä viihtynyt. Kauppa oli tyylikkäästi kahdessa kerroksessa ja kaikki tuotteet oli hienosti esillä. Vähän harmittaa ettei tullut otettua kuvaa kaupan sisällä olevista rappusista. Niistä tuli mieleen lasten satu, missä neidot laskeutuu leveitä rapppusia pitkin alas, odottavan miehen luokse.. Sadut sikseen, alamme rantautumaan. Sää Tallinnassa on viileä, mutta silti aurinkoinen. Suuntaamme satamasta kävellen kohti vanhaa kaupunkia.










Raatihuoneentorilla oli "soittokuplia".

Oikeastaan ainut suunnitelmamme oli käydä katsomassa Tallinnan legendat esitys. Tallinnan legendat kertoo keskiajan kauhuista, joita Tallinnassa tapahtui. Tallinnan legendat nettisivuilla (http://tallinnlegends.com/fin/) lukee näin:
"Nämä menneisyyden tarinat ovat peräisin keskiajalta ja niissä tiivistyy sekä ihmisen suuruus että pirullinen ilkeys."
Ensimmäinen ongelma oli paikan löytyminen. Olimme ystäväni kanssa kyllä ennakkoon jo katsoneet missä se suunnilleen sijaitsee ja jos se sijaitsee "torin alla", niin eihän se voi vaikea olla löytää? Eihän?

Aloimme jo luovuttamaan omatoimisen etsimisen kun bongasimme Raatihuoneentorin laidalta turisti info opasteen. Olimme sinne matkalla, kun yllätys yllätys, huomiomme kiinnittyi kadulla keskiaikaisesti pukeutuneeseen henkilöön ja sen vieressä oleviin rappusiin. Ovi oli ruskea ovi, pienellä ikkunalla. Ihan kuin kodeissa. Ovessa ei ollut mitään opastetta tai kylttiä, joten emme sitten menneet sinne. Nousimme rappuset ylös ihmettelimme kaiteessa olevaa kuvaa, kun vanhempi pariskunta vain käveli alas ja ovesta sisään. Tästä rohkaistuneina mekin kokeilimme onneamme ja kuinka ollakaan, olimme juuri siellä missä halusimmekin olla!


Infoa kohti!
tallinna
Tästä alas, kohti Tallinnan kauhuja!

Liput maksoivat 16€/hlö. Kuten jo mainitsin, emme oikein tiennyt mikä meitä odottaa. Onneksi kierroksia menee myös suomeksi, niin saa varmasti kaiken ilon irti tuosta kauhusta! Kierroksia menee siis neljällä eri kielellä: suomeksi, viroksi, venäjäksi ja englanniksi. Ajoituksemme oli aika täydellinen, emme joutuneet odottamaan suomenkielisen kierroksen alkua kuin reilut 10 minuuttia.


tallinna
tallinna



Kierroksella kävimme yhdeksän kauhua läpi. Todella hyvin tehty ja esitetty! Tässä "liikkuvassa teatterissa" katsojat liikkuvat ja esiintyjät johdattavat meitä eteen päin tarinan mukana. Tunnelma on käsinkosketeltava ja siinä on otettu kyllä kaikki aistit käyttöön (okei, hajuaistia ei, mutta muuten kaikki). Esiintyjät osasivat asiansa ja oli hienoa kuulla Tallinnan historiaa. Esityksen kesto oli 40 minuuttia ja oli kyllä jokaisen euron arvoinen! Suosittelen kyseistä kierrosta kaikille, paitsi perheen pienimmille (kauhujen, päiden katkomisen ja pelottelun takia). Ahtaanpaikan kammosta kärsivillekään tämä ei kyllä välttämättä sovi.

tallinna
Vieraskirjana toimi seinät..

Esityksen jälkeen suuntasimme takaisin vanhalle kaupungille, tarkoituksenamme päätyä linnoitukselle. Suunnitelmissa oli myös käydä Bastionin tunneleissa, mutta koska emme oikeasti olleet sen enempää suunnitelleet, saatika sitten karttaan tutustuneet, jäi tunnelit tällä kertaa välistä. (Paluu matkalla kävelimme vahingossa niiden ohi, ne olivat niin lähellä kaiken aikaa!)


tallinna
Nyt on jo rekvisiittaakin ohjaamassa Tallinnan legendoihin.

Kuulemma liian kylmä hypätä junan kyytiin.


"Nöf nöf."

Tämäkin kaivo oli mukana Tallinnan legendoissa.




Vanhan kaupungin katuja tallatessa kerkesi hyvin pääsemään mukaan tunnelmaan. Kaikkialta huokui historiaa, sekä sekoitusta nykypäivään. Kävellessä lapaset tulivat kyllä tarpeeseen, vaikkei pakkasta ollutkaan. Päädyimme kuin päädyimmekin Neitsyttornille (jälleen yksi Tallinnan legendojen paikka). Kiipesimme torniin ylös ja kävimme tunnelmallisessa kahvilassa. Kahvila oli ahdas, mutta yläkerrassa oli takkatuli ja enemmän tilaa. Ei liene yllätys että päädyimme takkatulen lämpöön ikkunapöytään ihailemaan maisemia?






Nappulat puuttuu..




Oli kyllä karmeat rappuset pienille ihmisille, etenkin kun osa oli ihan jäässä..

Kahvin jälkeen suuntasimme tutkimaan mitkä kupolit kahvilan ikkunasta oikein näkyi. Paikalle oli saapunut lisäksemme pari muutakin utelaista katselemaan ja kuvaamaan kupoleita. Kyseessä oli Aleksanteri Nevskin katedraali.


















Katedraalin vieressä kävimme Kuvernöörin tarhassa, mutta siitä ei paljoa muuta iloa tähän aikaan vuodesta ollut kuin maisemat.




Tarhasta pois päästyämme kävelimme vielä pienen kierroksen kaikkien mahdollisten kiertoteiden kautta ennen laivalle menoa. Näimme varmasti paljon muutakin nähtävyyksiä, mutta olisi ehkä pitänyt osata tunnistaa ne.. Matkalle mahtui kivi- ja puukasoja, katuja, aurinkotuoleja, luistelurata, pulkkamäki, katutaidetta ja kaupassakäynti.







Vielä ei olisi ollut tungosta aurinkotuoleilla..

Pulkkamäki.




"Hirmu vaarallista! Pysy kaukana!"



Huomaa että ystävänpäivä on nurkan takana..
💕



Kotimatka alkaa.

Kotimatka taittui Tallink Starilla. Se tuntui heti paljon kotoisammalta laivalta, kuin Megastar. Mistä lie johtuu.. Kotimatkalla tuli vielä syötyä lihapullia ja perunamuussia, mikä alkoi kotona suuttuttamaan. Ei sen takia että siinä mitään vikaa olisi ollut, vaan koska se oli päivän annos, oli se tarjouksessa 9,90€. Kuittia katselin että jes, oikein meni ja heitin sen roskiin. Kotona katsoin tiliotetta ja siellä taas oli että olisi veloitettu 14,90€. Kyllä suututtaa! Ainut kuitti koko reissulta mitä en säästänyt, koska sen heti tarkistin että oli oikein. Eikä ne lihapullat todellakaan viidentoista euron arvoisia olisi ollut! Olisihan tämä reissu liian kivasti mennytkin ilman tätä.. 

15€ lihapullat. Kyllä harmittaa!

Tuliaiset tuli vielä ostettua laivalta ja kotimatka taittui bussissa. Kotona olin vähän klo 23 jälkeen, kun olin vienyt ystäväni kotiin.

Rahaa tällä reissulla meni 30€ risteilyyn ja kuljetukseen, 16€ Tallinnan legendat esitykseen, 5€ menomatkalla aamupalaan, 15€ lihapulliin ja n. 120€ tuliaisiin (voitte arvata mihin suurin osa tuosta summasta meni). Eli reissulla rahaa meni yhteensä noin 186€. Ilman tuliaisia summa on 66€, eli ei paljoa päivän reissulle Etelään.

Ps. Jos jollain on jotain muita vinkkejä Tallinnaan, niitä otetaan vastaan! Niin autolla, kuin ilman, lapsien kanssa ja ilman, päiväreissulle tai vaikka pariksi päiväksi.

Pps. Reissu on ihan omakustanteinen, ei yhteistyöpostaus.