torstai 2. maaliskuuta 2017

Vihdoinkin kotona!


Perjantai aamulla +1°c klo 6.15 (eliseen vastaavaan aikaan muutos vaan 30 astetta). Otan oman paskaisen (tyhjensin takki päällä kanalan ennen lähtöäni, eli kyllä, paskaisen) toppatakin naulakosta juuri siitä mihin sen jätin juuri ennen äitienpäivää.
Ulkona on kylmä kun synti, kengät on alta aika yksikön märkinä, ja minulla on silmät ristissä. MUTTA olen onnellinen! Koirat juoksee onnessaan kasteisella pellolla, joka puolella on lumoavan kaunista sumua, nään auringon nousun, kuulen linnun laulun, pääsen laittamaan lapset kouluun ja olen kotona!
Eilinen tähtitaivaskin oli iso plussa! Niitä kun ei ole näkynyt kun kerran tässä lähes 5kk aikana..
SYKSY! <3 lupaan jokaiselle joka valittaa syksyn säistä löytää jotain positiivista (toisin kuin kesästä tai Vietnamista..). Nyt nautitaan! (ainakin viisi minuuttia.) SYKSY!!!

Niin onnellisia koiruuksia!


Sieltä se aamu sarastaa!





Vaikka olen kotona, ei se tarkoita etteikö mitään tapahtuisi! Seuraavana päivänä puhelin hajosi ja seuraavan viikon tiistiana kävimme Mummilla kylässä ja pikku riiviöt kävivät pyöräilemässä. Ei mennyt kun tovi, kun tieltä kuuluu huuto "täällä on joku peto!". Kipitän katsomaan mikä se peto on, pääsen melkein viereen riiviöiden kanssa samalla seuraten eläimen toimintaa. Hetken seurattua käskin riiviöt pois, koska eläin tuli lähemmäs ja lähemmäs, sekä näytti kyttäävän heitä. Otusta kuvailin hetken, se tuli viereen ja melkein varpaiden päältä käveli ojaan, mihin jäi hengailemaan.



Ja vielä muutama kotiutumisen ilo viikon sisään: Mattopyykki, kaveria ja sen vauvaa pääsin katsomaan, normaalia ruokaa, lasten synttärit, pääsin ajamaan autolla ja nukkumaan omaan sänkyyn! Niin ja sanoinko jo syksyn?

Käytiin mattopyykillä äitin ja pikku vintiöiden kanssa. Paljaat varpaat ja suklaata. Kyllä mattopyykillä on mukavaa! Syksy. <3


Mattopyykillä.
Lastenkirjatkin on muuttunut kesän aikana..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kynä sauhuamaan..