torstai 2. maaliskuuta 2017

Syksy


Muutama fiilistely kuva vielä siitä, miten ihana syksy on! 
 















 








Kyllä, tällä kertaa pelkkää kuvasaastetta.. :)

Vihdoinkin kotona!


Perjantai aamulla +1°c klo 6.15 (eliseen vastaavaan aikaan muutos vaan 30 astetta). Otan oman paskaisen (tyhjensin takki päällä kanalan ennen lähtöäni, eli kyllä, paskaisen) toppatakin naulakosta juuri siitä mihin sen jätin juuri ennen äitienpäivää.
Ulkona on kylmä kun synti, kengät on alta aika yksikön märkinä, ja minulla on silmät ristissä. MUTTA olen onnellinen! Koirat juoksee onnessaan kasteisella pellolla, joka puolella on lumoavan kaunista sumua, nään auringon nousun, kuulen linnun laulun, pääsen laittamaan lapset kouluun ja olen kotona!
Eilinen tähtitaivaskin oli iso plussa! Niitä kun ei ole näkynyt kun kerran tässä lähes 5kk aikana..
SYKSY! <3 lupaan jokaiselle joka valittaa syksyn säistä löytää jotain positiivista (toisin kuin kesästä tai Vietnamista..). Nyt nautitaan! (ainakin viisi minuuttia.) SYKSY!!!

Niin onnellisia koiruuksia!


Sieltä se aamu sarastaa!





Vaikka olen kotona, ei se tarkoita etteikö mitään tapahtuisi! Seuraavana päivänä puhelin hajosi ja seuraavan viikon tiistiana kävimme Mummilla kylässä ja pikku riiviöt kävivät pyöräilemässä. Ei mennyt kun tovi, kun tieltä kuuluu huuto "täällä on joku peto!". Kipitän katsomaan mikä se peto on, pääsen melkein viereen riiviöiden kanssa samalla seuraten eläimen toimintaa. Hetken seurattua käskin riiviöt pois, koska eläin tuli lähemmäs ja lähemmäs, sekä näytti kyttäävän heitä. Otusta kuvailin hetken, se tuli viereen ja melkein varpaiden päältä käveli ojaan, mihin jäi hengailemaan.



Ja vielä muutama kotiutumisen ilo viikon sisään: Mattopyykki, kaveria ja sen vauvaa pääsin katsomaan, normaalia ruokaa, lasten synttärit, pääsin ajamaan autolla ja nukkumaan omaan sänkyyn! Niin ja sanoinko jo syksyn?

Käytiin mattopyykillä äitin ja pikku vintiöiden kanssa. Paljaat varpaat ja suklaata. Kyllä mattopyykillä on mukavaa! Syksy. <3


Mattopyykillä.
Lastenkirjatkin on muuttunut kesän aikana..




Torstai. Mikä ihana tekosyy.

Kuten edellisessä jutussa kirjoitin, loppuviikko tuo mukanaan uusia tuulia.
Eli Arvatkaas mitä!? Tähän päivään päättyi iloinen Vietnamin seikkailuni. 

Herätyskelloni soi torstai aamuna jo vähän ennen aamu neljää. Miksikö? Aamulla 4.26 alkoi matka lentokentälle. Se olikin ainut mikä toimi tässä matkassa (jos kyytiä kotiin ei lasketa, sillä tiesin ettei ystäväni petä!). Edellisen illan käytin laukkujen pakkaamiseen, mikä ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin olsin voinut toivoa, mutta voittajana selvin. Laukku painoi TASAN sallitun 20kg ja reppu sen 10kg ja laukkua en edes punninnut..

Hanoissa sain lipun heti, eikä tarvinut jonotella, paitsi koneeseen.. Turvatarkastuksessa kopeloitiin kyllä joka rako, mitään ei (yllättäin) löytynyt. Läpi pääsi myös mitä kummallisimmat kotitekoiset juomat, eväät, laatikot, putkilot ja mitä nyt ikinä voikaan keksiä. Lähtö oli vain 30 minuuttia myöhässä välillä Hanoi - Ho Chi Minh. Tässä vaiheessa en vielä menettänyt toivoani. Olihan seuraava vaihtoaika 2,5h. 
Lento meni ihan jees, jos penkin selkänojan potkimista koko matkan ajan ei lasketa. 

Ho Chi Minh kentältä kävellen viereiselle kansainväliselle lentokentälle. Siellä Aeroflotin tiskille sai jonottaa reilun tunnin. Tässä vaiheessa meinasi jo alkaa puskea tuskan hikeä, ei pelkästään sen kuuman ja kostean ilman takia, vaan sen, että koneen lähtöön oli enää reilu tunti aikaa.. Kiireesti jonottamaan turvatarkastukseen. Ja sitten koneeseen pääsyä. Onneksi lähtö oli (yllättäen) vain 30min myöhässä. 

"Hei hei Vietnam!"

Ho Chi Minh - Moskova lento meni myös ihan jees. Mitä nyt henkilökunta puhui minulle pelkästään venäjää (en tiedä miksi!?!?!?) ja oli nyrpeitä, vauva itki tasaisesti koko 11h lennon, ruoka oli lähes kelvotonta ja olo oli kuin saunassa (kerrankin sain ikkunapaikan). Vieressäni istui englantia lähes puhumaton venäläinen hyvän elintason omaava mieshenkilö. Onneksi itse olen pieni, niin sovin hyvin, vaikka olo oli kuin nurkkaan ahdistetulla.

Ensimmäinen eväs oli lähes syötävä (ruoka, ei jälkkäri tai salaatti..).



Tässä syötävää taas oli vain salaatti ja sämpylä.


Moskovaan saavuttiin vain 45min myöhässä. Moskova-Helsinki lennon vaihtoaika oli näin ollen ruhtinaalliset 5 minuuttia. Kyllä. Luit oikein. Viisi minuuttia! Onneksi on sen verran pieni kenttä (tai jostain löytyi yllättävästi vauhtia) niin sen juosten kerkeää juuri 5min päästä päähän. 

Siinä vaiheessa kun pääsin koneeseen, sain repun nostettua ylös hyllylle, turvavyön kiinni ja katsoin ikkunasta, tiesin että tämä kannatti! Auringon lasku oli mitä upein, olin onnistunut pääsemään koneeseen ja kohta olisin kotona! Kun lentokoneen pyörtä irtosivat kiitoradasta, saattaa olla että meinasi kyynel tai kaksi irrota (tästähän ei ole todisteta, joten se on täysin pelkkää huhupuhetta).
 
Tuolla se Suomi odottaa! Kohti aurinkoa siis!

 


Saaristoa, kohta laskeudutaan..


Lento meni ihan jees. Puhuttiin englantia, hymyiltiin ja leipä oli syötävä. Kukaan ei potkinut selkänojaa, yksikään vauva ei huutanut, eikä vieressäni istunut isokokoista hikoilevaa venäläistä. Täysin päin vastainen kokemus, kun Helsinki-Moskova välillä viitisen kuukautta sitten, tai juuri pitkällä Aeroflotin lennolla Ho Chi Minh Citystä Helsinkiin

Helsinki, vain 5 minuuttia myöhässä! Vaikea uskoa, kun juuri olin juossut muutaman vietnamilaisen kanssa Moskovan kentällä keretäkseni koneeseen, ja ainakin yksi niistä vietnamilaisista eksyi matkalla kentän päästä toiseen päähän, ja häntä odotettiin hetki. 

Kun lopulta Helsingissä pääsin laukkuhihnalle niin tulee kuulutus "Matkustaja xxx Aviran (tai mikä hitto ikinä onkaan) tiskille." Henkilökunta tiskin takana oli todella pahoillaan kun sinne saavuin ja ensimmäinen kommenttini ei ollut tervehdys, vaan tokaisu: "Jäikö laukkuni kenties Moskovaan?". Kyllä, laukkuni kuulemma oli saannut kunnian jäädä Moskovaan ja haluaa oman kyydin kotiin. Kovasti henkilökunta oli pahoittelemassa, kun keskeytyin ja totesin että sen tiesin jo ettei laukkuni kerennyt matkaan, (vaikka kuinka siitä vakuuteltiin matkalla Moskovaan,) ei minua kiinnosta muu kuin se, että nyt olen itse päässyt kotiin. Laukku kuitenkin tulee perässä, eikä siellä ole mitään elintärkeää. Niimpä täytyin lapun mihin laukkuni tulee ja lähdin hyvillä mielin pois.

Kotimatka meni ihan kivasti, mitä nyt mies suuttui toden teolla, kun en ollut kertonut että kotiudun ja halusin yllättää sen. Noh, yllätyshän se oli, päin pyllyähän se meni!

Kotona: pihaan ei mahdu (autoja ja risukasa on tiellä), polkupyörä on maastoutunut kesän aikana kaksi kertaa leikatulle nurmikolle vaakatasoon moottorikelkan kanssa, keinu on rappusilla, koirat ei paljon hännän heilautusta enempää reagoi, kissoja ei näy missään, sohva on pinottuna tupakeittiössä, vessa on kaaoksessa, olohuoneessa ja makuuhuoneessa ei ole lattiaa, vesipumppu reistailee.. Näin muutaman asian mainitakseni. Lopulta kömmin lasten viereen: kääntävät vain kylkeä.

Kyllä, on hienoa olla kotona! 

Aikaakin tähän meni vain vaivaiset 22 tuntia..

Uusi viikko, uudet kujeet?

Tähän viikkoon mahtuu uutta niin pomelo, mango, toimisto tyyli, vietnamin kielen opettelu kuin myös illallinen työporukassa.

Maanantaina en taas tehnyt oikein mitään. Vähän töitä ja vähän ei töitä.. Päivään sopi myös lasagnea, RUISLEIPÄÄ <3 ja pomeloa. Pomelosta en kyllä tiedä oliko se hyvää vai pahaa..  
Pomo oli palannut lomaltaan asuntoonsa missä olen majaillut ja sain heti valituksia: liian siistiä, jäätelöitä ei ole syöty, eikä appelsiinimehua juotu. Tuhma minä! 
Loppuun vielä yksisarvisen mielipide Vietnamista.

Kyllä, tykkään pippurista!




Tiistaina en tehnyt yhtään mitään. Siis oikeasti. En yhtään mitään. No okei, ruokatunnilla söin kiltisti ruokani ja jälkkäriksi saatoin popsia pari aakkosta. :) Kyllä on suomalaiset hedelmäkarkit hyviä! Iltapäivästä toiminta muuttui levottomaksi, kun uutta toimistotyyliä esiteltiin. Kieltämättä tyylikästä!
Asunnolla pomo pakotti syömään mangoa. En ole vielä päättänyt oliko se hyvää vai pahaa. Niin se tämäkin tiistai taas kului..




Uusi toimistolook!

Mango. Hyvä vai paha? Siinäpä pulma!
Keskiviikkona töissä oli työkaverin läksiäiskakkukahvit. Itse tyydyin kakun ihasteluun (valikoiva kun olen..).
Koska ex harjoittelija (yllä kuva uudesta toimistolookista) ja harjoittelija (eli minä) ovat hitusen omalaatuisia, ei tyhjä taulu seinällä käy laatuunsa ollenkaan! Siispä opettelin kirjoittamaan vietnamiksikin.

 
Läksiäiskakku.

Kieleten opiskelua.

Työporukalla kävimme myös viimeisellä ehtoollisella. Omissa ruokavalinnoissani noudatin sääntöä: kämmenen kokoinen. Siitä monta niitä on, ei tainnut olla puhetta. ;)
Loppuun vielä voin todeta että "Joulu tulee, oletko valmis?".

 
Pikkulasagneja! Hyviä oli!

Laava cake. Lämmin suklaajälkkäri.

Niin se joulu taas tulee, oletko valmis?

Loppuviikosta onkin sitten jo uudet kujeet.. ai mitä? No se selviää seuraavasta kirjoituksesta!