tiistai 14. helmikuuta 2017

"Myrskyn jälkeen, on poutasää.."

Hulluja nuo suomalaiset!
Miten voidaan edesauttaa suomalaisten mainetta hulluna kansana? Se selviää torstain kohdalta..

Oi ja voi! Maanantaina ilma oli taas kun saunassa olisi ollut! Siitäkin huolimatta uhmasin kohtaloa ja jälleen kävelin hotellille. Jo aamulla oli mopo ajanut päin taksia, niin eiköhän se yhdelle päivälle riitä? 
Matkaan mahtui puita ja esteitä mihin meinaa törmätä. Hotellilla oveni sisältä kuuluvaa narskutusta tultiin kuuntelemaan vaikka hullunanahan jälleen minua pidettiin.. Joku siellä ovessa nakertaa, mutta eipä täällä tiedetä mikä se voi olla, joten annetaan nakertaa. Näillä mennään.

Helle on ihan käsinkosketeltava!



Tiistaina tuli kokeiltua korealaista ruokaa. On kyllä outoja noi korealaiset. Lihat paistetaan nenän edessä, alkupalaksi tuodaan saavillinen salaatteja ja syömiseen tarvitaan erilliset ohjeet. Itse söin salaattia, pojat rohkeni syödä muutakin.
Taas kävelin töistä, mikä oli virhe! Ihan älyttömän kuuma, YÖK!!! Matkaan mahtui tolppien istutusta, betonin tekemistä ja päiväunet. Näillä taputeltiin tämä päivä.

 
Näin opetellaan syömään korealaisittain.



Salaattivati korealaisittain.
Tolppien istutusta.
Betonin sekoitusta.



Hyvin näyttää uni maittavan, vaikka "pari" kulkuneuvoa ohi meneekin..

Keskiviikkona tuli syötyä kotiinkuljetuksella ruokaa The Oasis paikasta. Hyvää oli, voin suositella! Ulkona oli ihana ilma! Tykkään! Kävelystäkin nautti eri tavalla kun oli juuri satanut, pilvistä ja tuuli. 

Pakko oli kuvata miten tuo kaveri on viennyt puistossa istumisen uudelle tasolla kun oma tuoli oli pitänyt mukaan ottaa. Lisäksi matkalla näkyi liikkuvat roskikset. Lopuksi todettakoot,että täällä on huonoja kuminauhoja, sillä housut meinaa pudota jalasta, niin täytyi vielä hakea patonkia evääksi.
 
Kotiinkuljetuksella Oasiksesta.

Vettä tulossa!
Oma tuoli on hyvä olla mukana puistossa!


Iltapalaa, jotta housut pysyisi jalassa..

Koko yön satoi ja tuuli! Torstai aamua kohti myrsky vaan yltyi, mitä seurasi pienimuotoinen kaaos. Hotellista meni ikkuna, puita oli kaatunut sähkölinjoille (katkenneissa johdoissa oli vielä osassa sähkötkin), autojen ja talojen päälle, sekä tielle. Oksia löytyi joka paikasta, katoksetkin ja katot oli paikoin antautuneet ja pudonneet, sekä tien keskikaiteetkin olivat öhhöllään. Vettä tuli lähes vaakatasossa ja tuuli sitä tahtia ettei pystyssä meinannut pysyä, mutta joku onnellinen tapaus käveli töihin. Kaikkialla oli niin rauhallista ja tyhjää! Matkalla vartijat (sekä muutama muu rohkea joka oli uskaltautunut ulos) repesivät nähdessään jonkun kävelevän vesisateessa ilman mitään sateensuojaa. Se joku joutui useampaan otteeseen vakuuttelemaan, että kaikki on varmasti hyvin ja että rakastaa tälläistä säätä. 
Paljastettakoot vielä, että viimiset 500m se joku tuli skootterin kyydillä kun meidän siivooja tyttö oli vakuuttunut ettei tässä säässä kävellä! (Skoottereilla liikkuminen oli huomattavasti vaarallisempaa, kun niitä oli nurin kasoittain tiellä..) 
Töissä vastaanotto meni kutakuinkin näin heti kun vartija oli nauranut itsensä kipeäksi: "Kävelitkö töihin? Onko kaikki hyvin? Näytit kyllä niin onnelliselta tullessassi, että siitä olisi pitänyt ottaa kuva. Laitetaan sinut tuonne komeroon ilmastointilaitteen luokse kuivumaan". Näin nostetaan Suomen imagoa: Hullujahan ne suomalaiset on!
 
Yksi ikkuna sinne tai tänne..

"Myrskyn jälkeen.."

 




Pois päin mentäessä myrsky oli laantunut, mutta myrskytuhoja oli edelleen ympäriinsä. Matkaan mahtui tanssiva kulkuri, ravintolassa "pommi" ja märät hotellihuoneen seinät. Illasta vielä vähän ukkosta ja yksi salmoista päätti heläyttää ikkunoita kunnolla, kun johonkin ihan viereen lataustaan päätti purkaa.



Tanssiva kulkuri.
Ruokapaikan sisustusta.
Ei kai yksi märkä seinä haittaa?

Perjantaina heräsin taas ennen herätyskelloa. Todella raivostuttavaa! Siispä kävelin töihin. Matkalle mahtui eilisen myrskytuhoja. Pari maisemakuvaa töistä ja vielä myrskytuho matkalla syömään. Kävimme työporukalla syömässä kanaa (riisi oli ihan hyvää) ja samalla opettelin keittämään kasviksia ja nuudeleita vietnamilaisittain. Jännä ruokapaikka kun itse joutuu kokkaamaan osan ruuista! Lisäksi opin, että vietnamilaiset uskoo että mitä lähempänä kehonosa on maata, sen terveellisempää se on, eli kananjalat on supefoodia! Niin ja kananpäätkin syödään.. 
Ruuan jälkeen kävimme kahvilassa, suloiset kissakuvat koristi seiniä. Valitettavasti nuo kissat eivät riittäneet rottia karkoittamaan..
Hotellia kohti matka kulki muutaman mutkan kautta ja tuli käytyä vietnamilaisessa perheessä kylässä. Epäkohteliaana vieraana ei kelvannut jääviina eikä tee, enkä oikein golf sanastoa englanniksi hallinnut.. Mutkaan mahtui myös lätäkkö, valoja ja myrskytuhoja.






Vietnamilaista herkkua.







Lauantaina olen ollut tylsä ja viettänyt päivän melkein kokonaan ystäväni netflixin seurassa. Syömässä kävin ja matkalle sattui sähkötöitä bambutikkailla, auringon laskussa rivi skoottereita ja varoitus suojatiellä olevasta montusta (ihan kun niitä ei muualla olisi).

Työturvallisuus näyttäisi olevan kunnossa.


"VARO MONTTUA!"

Sunnuntaina olin vähintäänkin yhtä tylsä kun eilen ja katsoin päivän netfixiä. Se on uusi ystäväni. Tänään oli myös vähintäänkin yhtä kuuma kun eilen. Yök!
Kävin syömässä valkosipulikanaa Geckossa ja kävelin mutkan kautta hotellille. Huomenna onkin taas maanantai.. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kynä sauhuamaan..