tiistai 21. helmikuuta 2017

Kun Vietnam koittaa viedä minusta voiton vol 2.

Viikko 17

Maanantaina päivän sana oli turvallisuus. Itsekin istuisin "pyörätuolissa" skootterin päällä ja tekisin bambutikkailla sähkötöitä.. Työpäivä meni aika pitkälti samaa rataa kun muutkin päivät, samoin ilta.



Tiistaina töissä ei tapahtunut mitään jännää. Kävimme syömässä "keittiössä". Soppa oli vähintäänkin mielenkiintoista, vaikka siinä oli vain vähän syötävää.. Matkalla asunnolle oli mainostauluihin kuvien vaihto menossa. 
Iltapalaksi leipää chilikastikkeella ja kookospipari. Tietääkö joku näiden kookosherkkujen oikeaa nimeä? Myyjä tytöltä kysyin mitä ne ovat kun kaikkien herkkujen välillä arvoin mitä ostaisin, vastasi vain että makeita ja hyviä. Päätin sillä kuvailulla niitä ostaa ja se on yksi parhaista päätöksistäni täällä! Niitä ostaessa pieni tyttö alkoi jutella minulle. Kyseli mistä olen, mikä on lempileivonnaiseni ja mitä kuuluu. Näköjään lapset ovat täälläkin lapsia. :)



Mielenkiintoinen soppa, oli ihan hyvää.




Ihana kookosherkku!

Joka aamu nyt koulujen alkamisen jälkeen kuuden aikaa alkaa ihmeellinen mökä ja oppilaat istuu kiltisti pihalla kuuntelemassa sitä. Todennäköisesti aivopesua.
Töissä..noh, sain tämänkin päivän kulumaan. Käytiin syömässä the Kafessa ja vihdoin uskaltauduin ottamaan possua ja pastaa. Pasta oli parempaa kuin nauta annoksessa, mutta liha huonompaa.. Tai no, vähemmän läskiä ja enemmän suolaa niin olisi ollut varmasti tosi hyvää! Jälkkäriksi söin kaksi tryffeliä, ahne kun olen.
Matkalle sattui jalkakäytävälle parkkeerattu tynnyri ja isä, joka pysäytti ruuhkassa skootterin ja haki liikenteen seasta tytön lippiksen. Siinäpä tää päivä oikeastaan.






Torstaina alkoi meillä viikonloppu. Minusta ne kahden päivän viikonloput on jo liian pitkiä, niin entäs tämä sitten..
Töissä ja matkalla sain kehuja, olin kuulemma kaunis ja seksikäs. Taidan siirtyä käyttämään vaan mekkoja. ;)
Asunnolla tein ruokaa, söin ja katselin auringon laskua. Hyvää torstaita vaan kaikille! 






NAM!!!
Toinen mekko minkä ostin..























Perjantaina en ole tehnyt mitään. Paitsi syönyt ja katsonut netflixiä. Ulkona on 
rauhallista, taitaa kaikki nauttia vietnamin kansallispäivästä.. Josko sitä huomenna taas tekisi jotain muutakin..

 
Tänään on vasta lauantai. Vielä yksi päivä kun en tee mitään.. Tänään siivosin, pesin pyykkiä ja selasin nettiä.. Siinä tämä päivä oikeastaan olikin. Ehkä jo huomenna poistun asunnosta. Ehkä, jos jaksan.


Sunnuntai päivällä uskaltauduin ulos. Se osoittautui virheeksi myöhemmin.. Kävely matkalle mahtui taas vaikka mitä: ruuan kuivatusta, rakentamista, lippuja, "huippu kuntoisia" asuntoja, lisää rakentamista ja skootterin vanteen fiksausta. Koitin käydä ostamassa mekkoja lisää, mutta kauppa oli piilotettu! Ei vaan löytynyt kauppaa, vaikka miten samaa katua kävelin edes takaisin, sekä sen viereisiä kujia. 
Paluu matkalla poikkesin vaatekauppaan Made in Vietnam ja kesken shoppailun korvat meni lukkoon, päässä heitti, rinnassa tykytti ja pystyssä pysyminen toi omat haasteensa, minkä takia istahdin nurkkaan.. Jälleen kerran Vietnam yritti viedä minusta erävoiton! Sain tovin istuskella kun asiakas tuli kysymään onko kaikki ok, kun henkilökunta oli asiaa miettinyt.. Tämän jälkeen suuntasin kassalle ja hetken jonottamisen jälkeen sain iskettyä vaatteet kassalle ja koitin sanoa että nyt on paha olla, niin herra tiskin takana vaan nosti vaatteet tiskin taakse ja alkoi palvella seuraavaa asiakasta. Minä sitten menin tiskin taakse, otin jakkaran ja kävin istumaan kun ei enää pystyssä pysynyt, eikä palvelua saannut.. Hetken päästä ulkona oleva vartia huomasi ettei kaikki ole hyvin ja kutsui toisenkin paikalle. Hetken kurkkivat kauppaan sisään ikkunan läpi. Tovin jälkeen tämä toinen olisi tarjonnut jotain lääkkeitä minulle, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Tässä vaiheessa toinen asiakas huomasi ettei kaikki ollut hyvin ja tuli kysymään miten voi auttaa. Hän auttoi myyjiä ymmärtämään että haluan maksaa ja poistua, sekä pyysi vartijoita soittamaan minulle taksin. Ulos kun viimein pääsin, sain istua vartijan tuolissa kadulla odottamassa taksia. Olisin myös saanut jääkahvin, mutta jätin juomatta, kun en kahvia muutenkaan juo. Vartijat saattoivat vielä taksiin ja kertoivat jotain todella tarkkaan taksikuskille, sillä taksikuski odotti pihalla kunnes pääsin ovesta sisälle, mitä ne eivät koskaan tee! Välillä vieraiden ihmisten huomaavaisuus on uskomatonta!








Asunnolla hetken viilennys ja vettä, niin tunnin päästä lähdinkin työkaverin kanssa syömään nurkan taakse meksikolaiseen. Ruoka oli ihan jees, palvelu tosi hyvää! Kuulimme myös synttärilaulun. Tapa oli lähes sama kun amerikkalaisissa elokuvissa: valot himmenee, musiikki alkaa soida, työntekijät laulaa ja kantaa sädetikulla varustettua herkkua päivänsankarille..
Illan viimeinen aktiviteetti oli torakan kanssa hippaa ja piiloa. Sen kaverin viimeinen piilo oli kenkäni alla, eli voitin tämän erän. Huomenna onkin taas paluu arkeen. Onneksi.


Siinä ne puikot lepää naisen päällä..






Pizzataksit.

Tämän kaveri ui selkää..

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea elämästä Vietnamissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Monta mielenkiintoista tapahtumaa siihen on mahtunutkin.

      Poista

Kynä sauhuamaan..