maanantai 20. helmikuuta 2017

Kun Vietnam koittaa viedä minusta voiton

Tuleeko minulle ikävä edellisen majapaikan seuralaisia? Millainen on 4D elokuvateatteri? Tai Vietnamilaiset popcornit? Miten Vietnam meinaa viedä minusta voiton? Entä miten meinasin liittyä vietnamilaiseen lahkoon? Miksi Vietnamissa ei ole hississä numeroa 13?

Maanantai aamuna heräräsin aikaiseen, siispä päätin lähteä kävelemään töihin. Ulkona oli todella kuuma ja kostea jo aamulla 7 aikaan. Silti toiset jumppasi innoissaan ulkona (en osallistunut vieläkään). Kävellessä yhtäkkiä kuului "mitä sinä siellä teet, hyppää kyytiin!". Siispä puolet matkasta taittui taksilla, kun työkaveri poimi minut kyytiin.
Töissä sain työpöydän tyhjäksi kaikista papereista, mitä ihan kiitettävä nippu oli päässyt jo kertymään(hyvä minä!).
Päätimpä päivän päätteeksi vielä kävellä hotellille. Matkaan mahtui rakennustyömaa (jota ei saa kuvata ettei kuvat vain päädy facebookiin), helmi, metallinkeräys, katu, poliisin aitoja, hinuri, lasten autoja ja tikapuut taivaaseen (tai puuhun nyt ainakin). Vielä pitäisi pakata (kyllä, muutan jälleen!) ja sanoa oven narskuttajalle, joka iltaiselle oksentajalle, niille kolmelle miehelle jotka asuvat yhden parisängyn huoneessa ja katsovat televisiota täysillä ovi auki, sekä noille rotille tuolla ullakolla heipat, toivottavasti ei enää nähdä!


"Jaksaa jaksaa!"
Salainen rakennustyömaa, mitä EI saa kuvata.

 

Helmi! Minun ensimmäinen auto oli camry.



Aikuiset ohjasi, kun lapset oli kyydissä. Koko perheen huvi siis!

Paikallinen hinausauto.

Tikapuut taivaaseen...

Tiistai aamulla raahauduin matkalaukkuni kanssa alas kymmenennestä kerroksesta. Tällä kertaa suuntaan työkaverini asuntoon talonvahdiksi hänen kesälomansa ajaksi. Sopii minulle paremmin kuin hyvin! Aamulla näin jälleen tyylikkään mopokuljetuksen. 
Päivällä kerkesin perehtyä taas opiskelun saloihin kun päivän työt oli etuajassa saatu pakettiin. Uudessa sijaisasunnossani on 3 makuuhuonetta, 3 kylpyhuonetta ja 2 parveketta. Ehkä mahdun tänne. Ehkä! Saatan myös eksyä useampaan kertaan.. Yläkerrasta löytyy myös kuntosali ja uima-allas, alhaalta kauppa ja leipomo. Uskokaa tai älkää, mutta vielä illallakaan ei ole ikävä montullaan olevaa patjaa, epäsymmetrisiä eripari rappusia tai niitä katolla asuvia siimahäntiä jotka huolehtivat jutustelusta aamuyölläkin.. Kuvailin vielä auringonlaskua ja iltapalan, joka tarttui matkaan alakerran leipomosta. Josko huomenna en heräisi jo ennen aamu kuutta..

Turvallista matkaa!




Ja niin laskeutui yö Hanoin ylle..

Iltapalaa.. Pitkästä aikaan suklaakin maistui hyvältä!

Keskiviikko aamulla satoi, päivällä satoi, mutta kun pääsin töistä, ei satanut. Ulkona oli silti ihana viileä ilma! Vaikka työmatkani lyheni huomattavasti, mahtui siihen vaikka mitä, mm. vetisiä seiniä, kierrätyksen kannattajia, sähköä, loton myyjiä, tien ylitys (mistä tuli mieleeni Bangkok), Pullman, vaatekauppoja, joista toisessa oli täysin utopisia mummovaatteita ja toisessa kivi sisällä, lippiksiä ja asunnon hissi. Hississä ei ole kerrosta 13, ettei pahat henget osaa sinne. Siispä se on M3. Ainakaan vielä niitä ei ole täällä näkynyt, eli taitaa tuo M3 tuottaa tulosta..




"Laitetaanko lotto ja jokeri?"



Ei ihan sitä mitä voisi luulla..

Eipä ole tarvinut kiveä siirtää ulos..


Paholaiselta piilossa.

Torstai töissä oli vähän rauhallisempi päivä, siispä söin aamupalaksi suklaasössökakkua. Hyvää oli pari ensimmäistä lusikallista, minkä jälkeen siitä tuli äklömakeaa suklaasössäkakkua. Ruokaa päädyin illemmasta syömään työkaverini ja Sukellus Asiaan pariskunnan kanssa. Ovat reissanneet jo pitkään yhdessä! Mukaan lyöttäytyi myös kätyri. 
Pois päin kävellessä näin roska-auton, pari puistollista jumppaajia ja Vietnamin ensimmäisen tohtorin patsaan. Kotimatkan taitoin vielä uber-kyydillä. Kaikkea sitä tuli taas kokeiltua. Paitsi uutta imuria (sellainen kuulemma odottaa kotona).



Kaveri, joka tarttui matkaan.. Tässä syy.


Edelleen jaksaa jaksaa!


Perjantaina tuli noustua jo vähän ennen kuutta. Työmatkalla näin kahden mopon läheltäpiti nokkakolarin. Keulojen väliin ei olisi mahtunut edes sanomalehti. Töiden jälkeen lähdin elokuviin poikien kanssa. Käytiin katsomassa 4D elokuva ja olihan se hassua kun penkki heilu, kylmää ilmaa tuli saliin tai kosteita suhauksia jaloille sekä naamalle. Teatteri oli iso ja tilava, äänet sopivan kovalla, kuva oli hyvä ja palvelu ystävällistä. 3D lasitkin oli paremmat kun Suomessa (tai sitten se oli mielikuvituksen tuotetta). Normaalia popcornia ei ollut, joten elokuvan jälkeen kävimme syömässä. Ruuan jälkeen vielä pyörähdettiin ostoskeskuksen ruokakaupassa. Siellä tuli huomattua mm. kalatiski. Loppuun vielä ilta aurinko parvekkeella.

4D elokuvaa katsomasa. Kivaa oli!

Mutta missä normaalit popparit on?!




Ilta aurinkoa..

Lauantaina olin jälleen tylsä ja vietin päivän sisätiloissa netflixin kera. Saatoin myös pestä pyykkiä. Sen verran kävin ulkona, että hain pizzaa ruuaksi. Illemmasta loppui live koripallo, tennis, pingis ja uinti. Kaikkea ne täällä puuhailee. Kuu ja pari tähteäkin näyttäytyi.

Pizza päivä.


Sunnuntai aamusta heräsin jälleen liian aikaisin ja aamupäivä meni netflixin uskollisessa seurassa. Iltapäivästä lähdin työkaverin kanssa joen rannassa sijaitsevaan puistoon tutustumaan. Voi taas sanoa että kyllä kaikkea jännää löytyy kun vähän polulta harhautuu! Vanhoja autoja kukkapenkissä, koneita, penkkejä, kiltisti parkissa oleva vene, erilaisia musikki esityksiä (tai harjoituksia, miten sen haluaa nähdä), vettä, joka oli noussut nurmikolle, vapaana käysekenteleviä hevosia veteen, erilaisia kukkapenkkejä, käärme, auringonlasku ja tuulimylly, poseeraava lisko (näitä bongailtiin useampi) ja jonkun kasvimaa. 

Puistossa Hanoi yritti viedä minusta voiton yllätyshyökkäyksellä. Olimme tovin olleet jo puistossa ja suunnitelleet pois päin lähteimistä, kun yht äkkiä meni korvat lukkoon ja niitä alkoi polttaa, seuraavaksi näkökenttä sumeni lähes olemattomaksi ja pystyssä ei enää oikein pysynyt. Tämä kaikki siis iski kuin salama kirkkaalta taivaalta! En kerennyt sanoa työkaverille
kun että "nyt on paha olo, silmissä sumenee ja nyt istumaan". Samalla hetkellä jalat petti alta ja putosin siihen nurmikolla olevalle "polulle" istumaan. Työkaveri siinä vähintäänkin yhtä ihmeissään kuin minä ja mietti, että mitä nyt oikein tapahtui. Puhua ei pystynyt, ei nousta ylös tai oikeastaan mitään muutakaan. 
Nurmikolla istuessani eräs todella kohtelias mies tuli juttelemaan ja tarjoamaan kirjanmerkit. Juttua olisi piisannut vaikka kuinka, mutta työkaveri totesi että nyt on huono hetki ja mies poistui. Siinä sitten kirjanmerkkejä ihailtiin. Hetken niitä tutkittuamme todettiin, että kyllä nykyään osataan olla todella kohteliaita, mutta jätämme silti tämän lahkon välistä. En tiedä mitä olisi käynyt jos olisin ollut yksin liikkeellä. Olisinko nyt kenties vietnamilaisen lahkon jäsen?
Tämän jälkeen koitimme jatkaa matkaa, mutta noin 15 metrin päästä oli jo pakko istua uudelleen. Ei vaan pystynyt liikkumaan, puhumaan tai oikein edes hengittämään. Siinä sitten kävin kumartamassa pusikon hengille pariin otteeseen. Hetken päästä koitin jo puhuakin (kaikki minut tuntevat tietävät, että jos en puhu, joku on pahasti vialla), mutta siitä ei tullut mitään kun happi loppui kesken. Ei vaan pystynyt hengittämään ja puhumaan samaan aikaan. Siinä tuli sitten istuttua jokunen hetki, kunnes ampiainen tuli iholle hiippailemaan (kuulemma rauhallisia kavereita, mutta tykkäävät huvikseen pistellä), siispä kokosin voimani ja kipitin vielä 50 metrin päähän istumaan puun alle. Siinä tuli istuttua vielä jonkun aikaa, jolloin elämä alkoi vihdoin voittaa. Kun pystyi jo puhumaan ja korvatkin aukesivat, jatkoimme matkaa, vaikka puistossa olisi vielä tapahtunut vaikka mitä, kuten esimerkiksi erilaisia (ja tasoisia) musiikki esityksiä, erilaisia kuvauksia (häitä lähinnä), ötököitä jotka halusivat häiriköidä ja vapaana käpsytteleviä heposia. Paluumatkaa taitettiin jalan, pongailtiin liskoja ja käytiin syömässä Tay Hon rannalla hitusen hienommassa paikassa. Parin tunnin ukkonenkin on taas löytänyt minut.. 
Näihin tunnelmiin on hyvä päättää viikko 13 Hanoin auringon alla.






"ihahaa ihahaa, hepo hirnahtaa.."



Yksi monista musiikkiesityksistä.


Näitä veijareita ei kuulemma enää Hanoissa ole pahemmin, kun ne on syöty..

Poseeraus hallussa!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kynä sauhuamaan..