maanantai 2. tammikuuta 2017

Halong Bay

Edessä ihana ja rauhallinen perheristeily Halong Bayllä..
..ja kattia kanssa! Jos joku voi mennä pieleen, se kyllä minun kanssani matkatessa menee!

Työkavereista jokainen suositteli Halong Bayllä käymistä. Jokainen kertoi toinen toistaan lumoavimmista kokemuksista ja siitä miten hieno paikka se on. Oli selvää, että haluamme nähdä tämän Unescon maailmanperintökohteen myös omin silmin.

Siispä varattiin tästä "laadukkaasta" hotellista jossa olimme olleet Halong Bay risteily. Näin jälkikäteen ajatellen, olisihan se oikeasti pitänyt tajuta, ettei sitä kautta hyvää voi saada. Eli varattiin rauhallinen perheelle sopiva risteily. Aktiviteetteja oli melonta, uinti ja luolat. Ruuat kuului myös hintaan, sekä illalla ilmainen olut (tässä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt hälytyskellojen soida ja kovaa).

Halong Bay, Lohikäärmelahti: Täältä tullaan! 
Lähdön piti tapahtua aamulla kello 8 hotellimme edestä. Kyytimme saapui lopulta vähän yli 9. Meidät ängettiin pikkubussiin, joka lähti renkaat vinkuen seuraavia kyydittäviä etsimään Hanoin hotelleista ja hostelleista. Tunnin keräilyn jälkeen olimme saaneet bussin ääriään myöten täysi. Osalla oli koko omaisuus mukana, osalla taas vain bikinit ja pyyhe, sekä tietenkin kännykkä selfieitä varten.

Matkan alussa opas alkoi kyselemään rahojen perään, osa kun ei ollut vielä matkaa maksanut, vaikka kyytiin oli jo hypännyt. Eihän kukaan tietenkään ollut osannut ajatella että tarvittaisiin käteistä. Ihan uskomatonta! Siispä aloimme bongaamaan matkalta automaatteja, jotta jokainen saisi matkansa maksettua. Tehtävän luulisi olevan helppo, olihan automaatteja lähes joka nurkalla. Vähän vajaan tunnin ajon jälkeen ja Hanoin jäätyä taa, löydetään tien vierestä automaatti. Puoli pikkubussillista lähtee jonottamaan automaatille käteisen nostoa varten. Hupsista keikkaa, eihän siinä toimi kenenkään kortit. Tässä vaiheessa opaskin alkaa jo hermostua ja lähtee puolen ryhmän kanssa juoksemaan pitkin katuja etsien automaattia. Noin puolen tunnin ekstra pysähdyksen jälkeen on jokainen saanut matkansa maksettua ja matka voi jatkua kohti Halong Baytä.

Jottei matka mene liian joutuisasti, tai ettemme vain olisi ajoissa perillä, pysähdyimme keramiikka/krääsä kauppaan. Olihan siellä hienoja patsaita, maljakoita ja kimonoita, mutta mitä minä risteilyllä teen jotain tuhat kiloisella lohikäärmepatsaalla? Eräs mies kyllä koki tarvitsevansa risteilylle kimonoa ja mieleisen tältä pysähdykseltä löysikin.


Melkein tunnin stopin jälkeen jatkamme vihdoin matkaa. Matkalla maisemat olivat vaihtelevat. Matkalle mahtui mm. metsää, peltoa, taloja ja kaivinkonepurkaamo. Yhteensä neljän tunnin ajon jälkeen pääsimme perille. Osa porukasta pudotettiin johonkin parkkipaikalle, josta joku heidät kohta hakee. Liekö kukaan koskaan heitä hakenut.. Lopulta olimme satamassa, mutta hetkonen, missä laiva?!

Tovin vartuttuamme, moottorivene tuli meitä hakemaan. Siinä sitten osa porukasta jäi rannalle ruikuttamaan ja osa lähti tuulta uhmaten moottoriveneellä etsimään lahdelta laivaamme. Laiva löytyi 15min matkan jälkeen. Muuten hyvä, mutta laiva oli ihan jotain muuta kun kuvissa oli ja mistä olimme maksaneet. Meille tarjottiin siistiä hyttiä, missä oli kaksi todella kapeaa sänkyä! Miten neljä henkeä mahtuu nukkumaan, jos ei edes samaan aikaan sovita hytin lattialla seisomaan?! Tästä menin sitten sanomaan ja tovin laivassa henkilökunta pyöri ja hyöri, kunnes ratkaisuksi löytyi viereinen laiva, mihin piti laivojen kaiteiden yli mennä lasten ja matkalaukkujen kanssa. Sieltä löytyi hytti kolmella sängyllä, todella huonosti vetävä vessa ja rikkinäiset ikkunat. Ilmastointikin piti olla, mutta sitä ei kyllä ollut. Siitä menin sanomaan, niin todettiin että se lähtee käyntiin vasta ilta yhdeksältä. Siis mitä?! Mikä se semmoinen ilmastointi on?

Tavarat hyttiin ja tarkastelemaan mitä ympärillä tapahtuu. Olimme keskellä likaista vettä, muutaman saaren ympäröiminä. Porukkaa valui laivalle tasaiseen tahtiin, samalla edellisiä matkaajia pois kuskatessa. Kaikkien päästyä laivaan oli ruokailun vuoro. Ruokaa oli naurettavan vähän parille kymmenelle hengelle. Ranskalaisia riitti muutamalle, kaalia sitten vähän useammalle. Ruoka oli samaa perussettiä, mihin esimerkiksi Sapassa törmättiin: lämmintä kaalia, riisä, jotain lihaa ja kurkkua. Voitte siis arvata mitä söin viikonlopun: riisiä ja kaalia.

Meidän ollessa syömässä laiva lähti liikkeelle. Mitä ihmettä?! Meidän laukut on toisessa laivassa! Samoin aurinkorasva, vesi ja kaikki muu mahdollinen. Hetken livuimme pitkin vihertävää vettä ja pysähdyimme. Laivan kannella oli polttavan kuuma! Eikä ollut vettä tai aurinkorasvaa. Vettä olisi ilmeisesti saanut ostettua alempaa, mutta hinta oli todella törkeä.  


Jostain saapui pieni moottorivene, joka hinasi kanootteja. Ilmeisesti olimme lähdössä melomaan. Siinä sitten mietittiin miten asettaudutaan kanootteihin, kun matkassa on kaksi pienempääkin matkaajaa. Minun kyytiini tuli pienempi vintiö ja mies otti isomman. Isompi tajusi lähes heti melomisen idean ja isin kanssa ne meloi täysiä ympäri Halong Bayn nurkkia kovaa vauhtia. Kyllä samaa matkaa menevät ja vastaan tulevat naiset kovasti kehui, kun isi meloi lapsen kanssa. Kukapa olisi arvannut että melova mies on niin kovaa valuuttaa täällä! Matkalla pienempi huutaa kyydistäni: "Isi! Äitiltä loppuu loppuu kunto kesken!" niin että koko lahti raikaa. Onneksi muut ei suomea ymmärtäneet. 

Suuntasimme luolaan. Luolan suuaukolla oli pakko kumartaa, ettei pää kolahda kallioon. Kanootti kolisi kapeassa ja matalassa vedessä kallioon, mutta luolasta päästyämme maisemat olivat upeat! Pieni suojaisa poukama, vihreät kallion seinämät ja niin rauhallista! Kyllä kannatti meloa takapuoli märkänä (kanooteissa oli jo valmiiksi vettä, mitä ei saatu millään pois).

Takaisin päin lähtiessä vaihdoimme pikkuisia kanooteissa. Minä sain isomman, mies pienemmän. Sama juttu pois päin: matalaa, kapeaa luolaa pitkin ulos. Näkymä ei ole yhtä hieno, roskia kelluu joka puolella. Melon isomman kanssa kohti laivaamme, mies viilettää pienemmän kanssa jo hyvän matkan päässä. Pienempi huutaa isin kyydistä "Vauhtia äiti! Melo kovempaa! Tulkaa jo!". Takaisin laivalle päästyämme totean että housuni ovat revenneet haaroisa, kiitos Vietnamilaisen laadun ja märän penkin. Siinä meni ne norsuhousut!



Omaa tahtiaan porukka valuu takaisin laivalle, muiden malttamattomana odotellessa. Viimeisen kanootin ollessa laivan vieressä ja viimeiset kyytiläiset ovat nousemassa laivaan, kun toisen sandaalit lipeävät ja kuuluu molskaus! Toinen putoaa veteen. Siinä kastui uusi iphone ja muut pelit ja vehkeet! Aikani seurasin toimintaa ja totesin että kuivuu vähän paremmin riisiin upotettuna kuin puhaltelemalla..  

Ihmiset hyppivät kannelta veteen. Hetkinen. Nytkö uidaan?! Ompas kiva, ei uimataidottomia lapsia voi laivan kannelta alas heittää, eikä kaiteen yli laskea, kun kellukkeet on toisessa laivassa. Eli tyydymme lasten kanssa katselemaan muiden hauskanpitoa.



Lopulta lähdemme takaisin kohti toista laivaa, missä iltapala jo odottaa. Laiva saapuu toisen laivan viereen ja niitä laivoja kaiteista kiinnittäessä toisiinsa, toisesta laivasta irtoaa kaide! Lupaavaa. Laiva hajoaa käsiin! 

Ette varmasti arvaa mitä iltapala on!? Tietenkin riisiä, jotain lihaa ja kaalia! Kuka olisi arvannut! Ruuan jälkeen alkaa bileet. Olemme siis nuorten reppureissaajien bileristeilyllä. Kyllä, bileristely myytiin meille rauhallisena perheristeilynä. Nappiin meni, etten sanoisi. Meno sen kun kiihtyy. Ilmainen olut maistui kuulemma väljähtäneeltä oluelta, missä olisi uitettu hikistä sukkaa. Nuoret bilettävät yhdessä teksasilaisen kuusikumppisen isomahaisen miehen kanssa. Lähti kuulemma naisiin..

Katselemme miehen ja lasten kannssa lähestyvää ukkosta. Laivan henkilökunta kieltää hyppimästä veteen pimeällä, sillä paljon porukkaa on hukkunut kun ovat hyppineet pimeällä veteen. (Varmistin töissä asian ja kuulemma niin käy.) Välillä lapset käyvät brasilialaisten tyttöjen luona juttelemassa ja katselemassa kuvia, vaikkei yhteistä kieltä olekkaan. Yhdeksän aikaa illalla useamman tunnin ukkosen ihastelun jälkeen se tavoittaa meidät. Vettä alkaa satamaan sen verran, että kaikki vetäytyvät suojaan. Me päätämme mennä yöpuulle. Olemmehan jo yli puoli vuorokautta valvoneet.

Hyttiin saavuttuamme totean ettei ilmalämpöpumppu ole päällä. Yritän avata ikkunoita ettei paahduttaisi, mutta kovan tuulen takia meitä kielletään avaamasta ikkunoita. Ehkä ihan ymmärrettävää, useampi lasinsirpale tuli illan aikana kaivettua jalkapohjista, sillä ikkunat oli jo valmiiksi lähes palasina. Menen valittamaan ilmalämpöpumpusta. Minulle kun luvattiin ja vannottiin, että se lähtee käyntiin viimeistään illalla kello 21. Ei mene kun pieni hetki, kun pojat käy laittamassa aggrigaatin päälle. Ilmalämpöpumppu toimii. Vihdoin! Nyt voimme käydä nukkumaan viileässä, pakokaasujen katveessa ja aggrigaatin huristessa käytävän toisessa päässä.

Aamulla heräämme kuumuuteen. Yllätys yllätys, ilmalämpöpumppu oli pois päältä! Auringonnousua emme viitsineet edes yrittää bongata, eilisiltaisten pivien takia. Päätös oli ollut oikea, sillä ei aamulla ollut näkynyt kuulemma kuin pilviä.. Aamupalaksi oli leipää, munista tehtyä rullaa ja riisiä.

Auringon tultua esille ja matti myöhäisten kömmittyä hyteistään aamupalalle, starttaa laivamme kohti Cat Ban luolia. Tätä on odotettu. Paljon luvattu ja hehkutettu seikkailu luolissa!

Laiva pyyhältää kohti betonista laituria. Kaikki ovat kannella katselemassa rantautumista, mutta ilmeisesti kapteenilla oli kiikarissa jotain ihan muuta, sillä laivamme törmää kuve edellä laituriin. Lasikuitu pöllähtää ja laivan kupeeseen tulee pieni reikä. Noh, näitähän sattuu, paremmissakin piireissä. Eikö?  

Lopulta olemme päässeet lähelle laituria. Hypimme yksi kerrallaan laivan kaiteelta laiturille toivoen ettemme molshkahda veteen. Tällä kertaa kaikki pääsivät kuivin jaloin rantaan. Kävelimme laiturilta bussien pysäkille. Lopulta löytyy meidän oma bussimme, jonka kyytiin meidät tungetaan. Bussimme ei ole ihan tuore, lähempä80-luvun loppua, kun 90-luvun alkua.. Bussi menee mäkiä ylös, alas, mutkia oikealle ja vasemmalla. Vaikka Sapassa pikkubussimme ajoi jyrkillä reunoilla aika vauhdilla, enemmän nyt hirvitti isolla bussilla sortuvien penkkojen välissä taitellessa.



Maisemat olivat kyllä hienot! Yhtäkkiä pysähdyimme metsän reunaan. Meidät käsketään ulos bussista. Opas alkaa viittoa meitä mukaansa metsään, kapeaa polkua pitkin yhä syvemmälle metsään. Matkalla näkyy jos vaikka mitä matelijaa ja ötökkää.
 
"Etana etana näytä sarves onko huomenna pouta".



"Hämähämähäkki.."

Luolan suulla olemme innoissamme! Tätä on odotettu! Pääsemme luolaan. Mieheni kanssa ihailemme näkymää ja mietimme kauan sinne on valojen laittamiseen mennyt.. Teksasilaisella vanhemmalla herralla ei oikein jalka enää noussut, joten opas lähti hänen kanssaan pois, jättäen meidät muut luolaan. Noh, luola loppui, ennen kuin kerkesi edes kunnolla alkaa. Aikaa meni noin viisi minuuttia kun luolan oli kävellyt läpi, vaikka oli pysähtynyt ihailemaan luonnon tekemää taidetta ja bongailmenaan lepakoita. Tässäkö tämä todella oli? Paljon mainostettu luolaretki kesti 5 minuuttia, sekä parinkymmenen minuutin matkan suuntaansa!?






Ulkona meitä odotti epämääräinen hökkeli, pihalla keinu ja bussimme. Opas viittoo taas, kaikki takaisin bussiin. Kyytiin ängetään myös muutama muu, joten tunnelma on vähintäänkin tiivis. Osa jätettiin matkalla hotellille, muut pääsivät takaisin satamaan. Satamassa laiva odotti meitä ja taas takaisin laivaa kaiteen yli hyppien. Matkaan tuli myös perhe, joka ei ollut aikasempaan kanssamme.

Laivalla meitä odotti gurmet ruoka. Ette varmasti arvaa mitä se oli!? Riisiä, jotain lihan tapaista ja kaalia. Kyllä, samaa ruokaa on syöty joka päivä, joka ruualla. Saattaa olla että on viikonlopun aikana minun riisikiintiöni tullut täyteen. Ruuan jälkeen odottelimme toista tuntia, että pääsimme takaisin satamaan. Pieni poika alkoi jahdata riiviöitäni ja toista tuntia se riehui ja hillui. Välillä kävi mielessä jos vähän murahtaisi, kun omat vintiöt alkoivat jo kyllästyä. Lopulta pääsimme satamaan, mistä lähdimme eri laivalla sinne mistä alun perin tulimmekin. Laiva oli pieni, kannelle ei saanut mennä, eikä mitään tarjoilua ollut, vaikka toisin oli sanottu.. Matkamme taittui hitaasti, mutta varmasti. Pieni poika heitteli roskia veteen ja hakkasi äitiään. Jossain vaiheessa äidin pinna kiristyi ja poika sai tuperrapinat.



Satamassa opas oli vastassa ja löysimme pikkubussimme. Kaikki meni ihan kivasti siihen asti, että opas oli sitä mieltä että perheen voi laittaa hyvin kahteen eri pikkubussiin, etenkin kun toinen ei ole vielä edes tullut! Saatoin ilmaista kantani hyvinkin selkeästi, eikä varmasti kenellekään jäännyt asia epäselväksi.

Paluumatkalla riiviöt istuivat vierekkäin, mies edessä kuskin vieressä ja minä takarivissä kanadalaisen, englantilaisen ja amerikkalaisen nuorukaisen kanssa. Bussissa oli vuoroon kylmä, vuoroon kuuma. Riippuen ihan kuskistamme. Hän laittoi ilmastoinnin pois, jos häntä paleli ja takaisin päälle jos hänellä oli kuuma. Meistä muista niin väliä, kunhan kuskilla oli hyvä. Pieni poika kaiken riehumisen ja herkkujen jälkeen hetken huusi ja sitten okseni. Mukavaa matkaa meille, jäljellä kun on vielä kolme ja puoli tuntia istumista, plus pysähdys samassa paikassa kun tullessa. Opas yritti mieheltäni kysellä mihin me jäädään, mutta mies ohjasi hänet puheilleni. Ei ole edes ensimmäinen kerta tällä matkalla kun tietoja tivataan mieheltä, eikä minulta. Ihan kuin olisin näkymätön..tai sitten suorasanaisuuteni (vaikka kielitaito ei päätä huimaa) vaikuttaa asiaan.

Hotelliahan en ollut tietenkään varannut etukäteen, vaan luotin sokeasti siihen että kyllä siellä tilaa on! Ja onhan vieressä vielä useampikin hotelli.. Hanoi sky hotellille myöhään illalla päästyämme lähdin asiaa selvittämään. Kyllähän huoneita oli, mutta olisi pitänyt vaihtaa ensimmäisen yön jälkeen huonetta. Jostain syystä taas olin hankala, eikä se minulle käynnyt. Olihan mies vielä ruhtinaalliset kaksi yötä luonani, ennen kotiin paluuta ja halusin että hänellä on mahdollisimman hyvä. Tivasin tämän tädin kanssa aikani, kunnes esittelin vietnaminkielen taitoani yhdellä sanalla, minkä jälkeen täti heltyi ja saimme jäädä kahdeksi yöksi samaan huoneeseen, kunhan maksan heti käteisellä. Vielä illan hämärässä kipitän etsimään automaatin, maksan huoneen. Suihkun kautta kömmin miehen kainaloon, jolloin mies toteaa: "Tästä lähtien minä kyllä varaan matkat!". Tähän on hyvä päättää tämä viikko.

 

6 kommenttia:

  1. Tätä postausta lukiessa ei kyllä voi kun nauraa :D teillä on mennyt pieleen tasan kaikki. Varmaan voitte itsekin jo jälkeenpäin nauraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Janni aivan oikeassa! Kyllä nyt jo naurattaa, mutta silloin meinasi jo vähän alkaa suututtamaan! Tosin, enemmän tällaisista tarinoita on kiikkutuoliin muisteltavaa..

      Poista
  2. Naurattaa vähän, mutta erityisesti tätä lukiessa kyllä harmittaa teidän puolesta!

    Me kun kävimme Ha Long Bayssä, kokemus oli aivan loistava. Otimme "pikkuisen paremman" risteilyn ihan juuri siitä syystä että olimme kuulleet näissä olevan huima ero. Ja tämän perusteella onkin. Meillä kaikki oli ihan vimpan päälle, ruoat olivat upeita luomuksia, hytti tilava ja kaikki toimi erinomaisesti. Iltabileistä ei ollut tietoakaan.

    Toivottavasti saitte kuitenkin jotain irti, meistä Ha Long oli oikein hieno!

    Oma postauksemme sieltä löytyy täältä: http://www.matkakuume.net/2015/01/ha-long-bay.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin ennen meidän matkaa tuon teidän kirjoituksen tuosta Halong Baysta ja kuulosti todella ihanalta! Vähän sitä tavoittelin, mutta meni kyllä pahasti pieleen.

      Kyllä sitä tosiaan nyt jo voi hyvin muistella hymy huulilla, mutta ei vielä kesällä. Olihan se hieno paikka, mutta kaiken pieleen menneen jälkeen, ei osannut enää niin paljon nauttia matkasta, kuin olisi voinut.

      Poista
  3. Olipa reissu mutta antoi kyllä vinkkiä risteilyn valintaan.

    VastaaPoista
  4. Juu tulevaisuudessa olen kyllä tarkempi. Olisi jo pitänyt siitä hotellista tajuta ettei se voi olla sitä mitä lupaa. Pitää olla tarkkana, mutta hienoja ja hyviäkin risteilyjä löytyy kyllä! :)

    VastaaPoista

Kynä sauhuamaan..