torstai 28. joulukuuta 2017

Kroatian matkapäiväkirja osa 2/2

Päivä 5


Keskiviikkona oli taas hidas aamu. Iltapäivästä suunnattiin kohti Slovenian rajaa. Rajalle asti ei vielä kyllä keretty, vaikkei sinne pitkä matka olisikaan. Käytiin jonkun kyläpahasen rannalla kävelemässä ja katselemassa ränsistyneitä rakennuksia. Tänään vuorossa oli tammenterho sota. 


Iso kiinteistö kokonaan tyhjänä ja ränsistyneenä.

Tämä näyttää kaukaa kauniilta..


Seuraava pysähdys oli jo lähellä rajaa Umagissa. Siellä oli autiota. Meidän lisäksi ei ollut kuin kourallinen muita ihmisiä. Päädyttiin fast Food Frediin syömään. Ruuassa ei ollut valottamista, mutta muussa ehkä vähän.. otettoin vielä jäätelöt auringonlaskua ihastellessa. 


Kroatia
Kroatia

Kroatia
Ei jatkoon. Ennemmin söi kun nälkää näki, mutta ei se silti herkkua ollut..


Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia
Auringonlasku Umagissa.

Jäätelöiden jälkeen suunta oli kohti majapaikkaa, kun repsikkakin valitteli kipeää oloa. Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu, kun lämmityskin saatiin asunnolla toimimaan..
ps. Kilometrejä tullu tähän mennessä 600 ja kyllä opelilla ajaminen hävittää ajotaidot ja järjen.


Päivä 6


Torstai. Se toi mukanaan kipeän miehen. Siispä tänään poistuttiin asunnosta vasta nälän saapuessa, iltapäivällä. Käytiin äitipuoleni ja hänen äitinsä kanssa syömässä heidän asuntonsa lähellä. Samalla tuli vierailtua louhoksella, josta amfiteatterin kivet on aikanaan louhittu, sekä opel tankattu. Bensa on 1,30€/l, eli ei mitenkään erityisen halpaa. No, katsotaan mitä huominen keksii tuoda tullessaan.



Paikallinen wieninleike.


kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia
Kroatia


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivä 7


Niin se kaikki kiva loppuu aikanaan. Viimisen kokonaisen päivän kunniaksi oltiin taas hitaita liikkeelle lähtijöitä. Yllättäin se oli taas nälkä, joka pakotti muutkin lähtemään mukaani kaupunkiin. Päädyttiin tutkimaan viereistä kylää: Fazanaa. Pieni ja söpö kylä, kuten melkein kaikki täällä. Satamassa puksputti laivat, kissat kyttäsi terasseilla ruokailevia ja suurin osa paikoista oli kiinni. Päädyttiin rantaan syömään pihvit. Ihan jees oli, ei muuta valittamista kun se, että jos tilaa kanaa, niin miksi sen väliin pitää tunkea kinkkua ja sipulikastikkeeseen pekonin paloja?!? Ruuan jälkeen otettiin viereisestä kioskista jäätelöt (vasta neljännet tällä reissulla) ja lähdettiin etsimään rantaa ennen kuin aurinko kerkeää tippua mereen. 


Nämä maisemat oli terassilta. Kyllä se merikin tuolla näkyy jos tarkkaa katsoo!

Kroatia
Fazanan rantakatu

Kroatia

Kroatia
Turistikadulta sai parhaat ruuat reissussa.

Gelato

Fazana

Fazana
Kroatia


Nopeasti löytyi caravan camping merkki rantaan päin, joten sinne siis. Koska turistikausi on ohi, asuntovaunut oli kelmutettu. Rannalla ei lisäksemme ollut muita. Äkkiä vaatteet pois ja veteen. Tai siis ne, ketkä uskalsi, eli vain isompi tytöistä. Vähän kävelyä rantaa pitkin ja lidlin kautta takaisin asunnolle. Huomenna olisikin tarkoitus saapua Suomeen, jossa kuulemiemme huhujen mukaan olisi jo muka luntakin?


Istrian niemimaa

Kroatia

Kroatia
Sinne se aurinko taas hävisi.


Kotiin päin (päivä 8)


Lauantai aamupäivästä luovutettiin asunto. Tästä hämmentyneinä (laskettiin lasit ja tutkittiin patjat) suuntasimme Pulassa olevaan aquriumiin. Siellä vierähti jokunen tovi. Oli kilpikonnia, haita, merihevosia ja liskoja. Aquarium on tehty vanhaan linnaan, joten voitte arvata miten kiva oli kapeita käytäviä tallata ees taas. Kun kaikensuomuiset kaverit oli tutkittu, suunnattiin viereiselle leikkipaikalle. 

Kroatia
Kroatia

Kroatia

Kroatia
Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia
Aquariumin katolta maisemat näyttää tältä.


Siellä sitten vierähti myös jokunen tovi. Seuraava tehtävä oli etsiä ruokaa. Päätettiin lähestyä Pulan keskustaa "takaa päin". Hetken parkkia etsittyä löytyi sopiva. Ruokaa saatiin sitten etsiä vähän kauemmin, kun tuntui että olisimme palanneet Jugoslavian aikaan kaikkine ränsistyneineen taloineen ja muureineen, eikä näin slow season aikaan mikään paikka tuntunut olevan auki. 


Kroatia

Lopulta ruokapaikka löytyi ja oli kyllä kämäinen ruoka ja palvelu. Jälkkäriksi löydettiin jäätelöt, mitkä meni heittämällä reissun huonoimmiksi. ÄLÄ osta jäätelöitä kauppahallin lähettyviltä! Mahat täysi, parkkisakko ikkunassa ja kissa opelin katolla mietittiin seuraavaa siirtoa. Parkkisakko jätettiin autovuokraamon huoleksi ja kissan nostin pois katolta. Tämän jälkeen suunnattiin pikkuiseen kylään vähän matkan päähän lentokentästä. Tarkoitus oli päästä niemenkärjen vastakkaiselle rannalle, mutta lopputuloksena ajoin opelilla pienempiä ja röykkyisempiä teitä kun mies offroadia ajaessaan Portugalissa. Rannalle ei useista yrityksistä huolimatta päästy, mutta lentokentälle päästiin. 


Kroatia
Jotain juustoa. Kuulemma tosi pahaa.

Kroatia
Älkää antako ulkonäön hämätä. Ranskalaiset oli ihan jees.

Pula
Ei kuulemma herkkua ribsitkään.

Kroatia

Kroatia
Tämmönen kaveri löytyi opelin katolta.

Istrian niemimaa
Ei löydetty tietä rantaan, vaikka kovasti yritettiin.

Istrian niemimaa


Opel aka Snörre jätettiin sinne, samoin raivostuttava autovuokraamon täti ja suunnattiin kohti terminaalia. Pienin pääsi huumetestiin, miehen piti riisua kengätkin. Vähän leikkimistä, puhelimien latausta ja haahuilua. Ajoissa koneessa kohti kylmää ja lumista Suomea. Ollaan kuulemma 5min etuajassa! Noh, kyllä tässä on jo omaa sänkyä ikävä, sekä sitä, että ei tarvi joka askelta varoa, ettei alakerran mummo häiriinny. Älkää huoliko, mies mainitsi jo uuden matkan ja vielä tätäkin matkaa on jäljellä!

Kroatia
 

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kroatian matkapäiväkirja osa 1/2

Alun perin meidän suunnitelmissa oli että käyn miehen kanssa kahdestaan pidennetyn viikonlopun Ranskassa katsomassa rallicrossia.. No, suunnitelmat ei aina mene niinkuin haluaisi. Eräänä heikkona hetkenä, pitkän työrupeaman päätteeksi mies lupautui lähtemään koko perheen voimin syyslomaksi ulkomaille, jotta kerkeäisi hetkeksi pysähtyä. 

Aamulla vielä keräsin kurpitsat..

Matkakohteeksi halpojen lentojen, sopivien lentoaikojen ja ennen kaikkea suorien lentojen takia valikoitui Pula. Tuo Kroatian suloinen pieni kaupunki, Istrian niemimaan eteläkärjessä. Jopa Kouvola, Suomen betonihelvetti, on asukasluvultaan Pulaa suurempi.


Näistä tunnelmista lähdettiin Etelän lomalle..




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pulassa (päivä 1)


Jo ennen Helsinki-Vantaata oli ekat kiukuttelut kiukuteltu. Lähtökin venähti tuolta betonihelvetistä. Auton parkkiin jättäminen GoParkingiin meni ok, mitä nyt ketään ei missään ottamassa tietoja ylös, puhelimeen vastattiin kyllä, mutta sielläkään ei tietoja otettu ylös kun oli kuulemma niin kiire. Kyytiä lentokentälle odotettiin kauan, oikeasti, lähemmäs puoli tuntia, vaikka ensimmäisen puhelun aikana ilmoitettiin että ihan kohta on auto siellä.. Onneksi kerettiin kentälle. Chek-in meni automaatissa kätevästi, samoin turvatarkastus, kun päästiin lapsien kanssa omaa kaistaa. Aikaa kun vielä oli, käytiin Burger Kingissä syömässä. Jonot oli älyttömät, kortit ei toiminut ja palvelu oli hidasta. Jotenkin tuntuu, että minun on nyt jo uskottava, ettei se ole minun paikkani. Pysyn vaan Mäkkärissä ja Hesessä jos mieli tekee hampparia..


Norwegian
"Hei hei Suomi!"

Lento meni ihan jees. Lapsiperhe lähti nopeasti vierestäni pois, enkä tarkoita nyt omaa perhettäni. Kone oli lähes viimeistä paikkaa myöten täysi. Hauskana sattumana vielä selvisi pari viikkoa ennen lähtöä, että äitipuoleni on äitinsä kanssa samaan aikaan, samoilla lennoilla Pulassa. Ei niin hauskana sattumana, yllättäin, taaskaan ei Norwegianin koneessa ollut wifiä, koska kone oli niin uusi ettei ole keretty sitä laittaa (tästä on jo ueamman lennon kokemus, kaikissa samalla selityksellä).


Olimme vuokranneet auton, kuten viime reissullamme. Auton virkaa toimittaa tosin opel corsa. Sen sai suht helpolla. Lentokentällä tuli vastaan kissa, samoin kävi Portugalissa. Tiet on kapeita kun mitkä, löytyi iso, siis todella iso liikenneympyrä koristevaloineen kaikkineen. Majapaikkaa etsiessä, noh, ajeltiin vielä kapeampia teitä ees taas, välillä taaksekin päin. Onneksi nyt kartturi ei mököttänyt niinkuin Portugalin reissulla, vaikka 1,5vrk valvomisen jälkeen sen todennäköisyys on korkeampi kuin sateisen syksyn Suomessa.. Asunto on juuri sitä mitä ilmoituksessa oli. On parvi, kattoikkuna ja poreamme. Terassilla olevaa ruokatilaa 4 kerroksessa unohtamatta. Nyt unta ja huomenna kohti uusia pettymyksiä!

Opel
Kulkupelimme: pieni ja näppärä, mutta ei matkustusmukavuutta

Pula
Lapset nukkui parvella ja vanhemmat alakerrassa

Pula


Päivä 2



Sunnuntai aamusta asti on satanut enemmän ja vähemmän. Tämä tosin ei eroa millään muotoa siitä säästä, mitä Suomessa on viimiset 6kk ollut. Miehen vielä nukkuessa, lähdettiin lasten kanssa viereiselle leikkipaikalle käymään. Matkalla bongattiin räjähtäneitä granaattiomenoita ja ei räjähtäneitä etanoita. Ja niitä oli paljon, etanoita siis! 


"Etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta?"



Leikkipaikalla meni melkein tunti sateesta huolimatta. Miehen heräiltyä ja kaikkien lopulta ollessa valmiina, lähdettiin ajamaan suuntaan x. Päädyttiin muutaman mutkan kautta Rovinjiin. Kiva merenrantakylä, lokkejakin oli vaan muutama tuhat ja parkkipaikka haisi kalalta. Kapeita kivetettyjä katuja kävellessä vanhojen rakennusten välissä, rantaviivaa myötäillen ja rapuja kallion seinämistä bongaillen meni tunti jos toinenkin. 


Kroatia

Välttäkää näitä karkkikauppoja vaikka valikoima onkin ihana! Maksaa maltaita nuo peruskarkit.


Kroatia

Kroatia
Kroatia
Tuolla niitä rapuja on..


Kroatia
Aallot lyö rantaan aika voimalla täällä.

Kroatia

Kroatia
Kroatia





















Syötyä tuli rannalla ulkona, vaikka vähän tuulikin. Annoksia ei olisi tarvinut kuin kolme, sillä oli kokoa sen verran, että lapsille olisi yksi riittänyt puoliksi vallan mainiosti. Lokkien joukkoon oli soluttautunut muutama pulukin, jotka huolehti maahan pudonneiden ruokien siivouksesta. Paluu matkalla tuli kokeiltua paikallista moottoritietä, ja sitä, miten tietullit toimii. Aika näppärästi ne toimii, ainut miinus oli se, että kyllä se lysti oli maksullista. Lidlin kautta asunnolle, jotta olisi aamupalaa ja iltapalaa. Tänään Lidliltä asunnolle mennessä sattui vähemmän mutkia matkaan kun eilen.. Pienimmäiset meinaa olla tunnollisia koululaisia, eli pientä lämpöä havaittavissa. Saa nähdä mihin huomenna suunnataan.

Kroatia
Itse söin possua, mies kalaa. Kala ei jatkoon.

Kroatia

Kroatia
Upea auringonlasku tuli myös bongattua.


Päivä 3



Maanantaina päästiin aikaisempaan liikkeelle kun eilen, vaikka lapset päättivätkin olla vähän kipeinä. Ajettiin toista puolta niemimaasta ylös. Tiet oli välillä juuri yhden auton levyisiä, mutta liikennettä oli molempiin suuntiin. Näillä leveämmillä teillä, millä oli molempiin suuntiin oma kaista, oli vähän väliä kynttilöitä, hautakiviä ja kukkasia. Enkä yhtään ihmettele. Nopeusrajoitukset tuntui olevan suuntaa antavia ja oli ihan ok ajaa keskellä tietä, vaikka vastaan tuli autoja. 


Käytiin jossain pikkukylän fast foodilla syömässä jättimäiset hampparit. Seuraavaksi päädyttiin maailman väkiluvultaan pienimpään kylään, Humiin. Eipä ollut kummonen; hautausmaa, jokunen talo, "linna" ja viinimyymälä. 

Kroatia

Kroatia
Nämä suuren suuret pedot hyökkäsi heti kimppuun kun pysähdyttiin. Hellyydenkipeys iski.

Krotia

Kroatia

Täältä sitten etsittiin ruokaa..


Kroatia
Kyllä tätäkin söi, mutta edelleen: Mäkkäri tai Hese vie voiton kevyesti.

Melkein oltiin eksyksissäkin viiniviljelmien seassa..

Humin vierestä lähti vieläkin pienempi tie Kotliin. Siellä oli vesiputous ja vanha vesimylly. Paljon enemmän siitä saatiin irti, kuin Humista. Matkaan mahtui vuoren rinteitä ajellessa veneeksi naamioitunut sierra, offroad varikko, pari kanavaa ja kesyjä kissoja (näistä kuvat jo ylempänä)

Kroatia
Hum.


Kroatia
Kroatia 




















Kroatia
Kotli
Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia
Kroatia

Kroatia
Siellä se vanha mylly on.

Kroatia


Kroatia
Limskin kanaali

Paluumatkalla alkoi jäätelöhammasta kolottaa, niin käytiin pikavisiitillä Pulan keskustassa kiinalaisturistien seassa hakemassa jäätelöt amfiteatterin kupeesta. Iltapalaksi pakastepizzaa ja eilisiä ylihintaisia irtokarkkeja. Nyt kun koko Istrian niemimaa on kierretty, niin saa nähdä mitä huomiseksi keksitään.

Kroatia

Kroatia


Kroatia

Kroatia
Pulan auringonlasku


Päivä 4


Tiistaina päästiin liikkeelle vasta iltapäivällä. Ensin suunnaksi Pulan keskusta. Leikkipuiston kautta matka jatkui keskustan uumeniin. Aikamme siellä haahuiltuamme päädyttiin johonkin kujien välissä olevaan postimerkin kokoisen ravintolan terassille. Siellä syötiin pizzat, joissa oli loistava hinta/laatusuhde. Kun mahat oli täynnä, löytyi toinen leikkipuisto. Siellä tuli myös tovi kulutettua aikaa. 

Kroatia

Kroatia

Kroatia
Nam nam!


Kujia pitkin kävellessä päädyttiin riemukaarelle. Kaaren vierestä ostettiin jäätelöt. Nyt suuntasimme takaisin autolle, koska aika alkoi loppua parkkilipusta. Seuraavaksi koitettiin suunnistaa niemen kärkeen. Saatoin melkein eksyä, kunnes päädyttiin jonkun pienen kyläpahasen sataman vieressä olevaan arkeologi puistoon. 


Kroatia
Täällä syötiin. Terassi on vasemmalla kadun toisella puolella.
Kroatia


Kroatia

Kroatia
Kroatia



Me kyllä kiipeiltiin puissa, oltiin käpysotaa, bongailtiin mustia paksuja "matoja"  (teitääkö joku mitä ne mustat paksut madot rannassa on?), rapuja ja kahlaajalintuja. Rantaa pitkin kävellen tuli kierrettyä koko puisto. Ai niin, oli siellä jotain kivikasojakin, mutta me opeteltiin heittelemään leipiä lasten kanssa.

Kroatia
Tänne eksyttiin vahingossa..

Kroatia
Näissä puissa tuli kiipeiltyä koko perheen voimin.. ja aika isoja käpyjä löytyy täältä!

Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia

Kroatia
Arheoloski park Vizulan auringonlasku

Kaupan kaitta asunnolle takaisin. Asunnolla ei kauaa keretty olemaan, kun alakerran asukas (krs 1, me krs 4) tuli pyytämään olemaan hiljaa, kun kuulemma "nonstop" tömistystä kuuluu. Muuten hyvä, mutta lapset on tulostamme (n. 15min) asti istuneet paikallaan, hampaanpesulla käyntiä lukuumottamatta ja asunnon vuokraaja pyysi olemaan hiljempaa klo 22 jälkeen. Nyt kello ei ollut vielä edes puoli yhdeksää. No, aina ei voi olla elämä helppoa. Etenkään kun joutuu kuuntelemaan nonstop tömistelyä. Ainut selitys tähän on kummitukset, kun ei me oltu viimeiseen 7 tuntiin edes paikalla.. Huomista odotellessa.