tiistai 18. lokakuuta 2016

Sapa



Suunnitelmissamme oli ihanan rauhallinen viikonloppu Vietnamin vuoristossa riisipeltoja ihaillessa, nauttiessa rauhallisuudesta ja käydä kiertoajeluilla..

Perjantai iltana hiace tuli hakemaan meitä hotellilta. Tuli myös selvitettyä kuinka monta mahtuu pieneen hiaceen (oikea vastaus on 12). Odottelun jälkeen pääsimme yöbussimme kyytiin ja siitä alkoi hytkyvä matkamme kohti Sapaa.. 


Lauantai

Kuten olen varmasti jo useampaan otteeseen todennut, kanssani matkaaminen on yhtä suurta seikkailua, samoin kun eläminen kanssani. Perjantai iltana lähdimme kohti Sapaa yöbussilla, jossa piti olla wifi. Huippubussimme oli kaikkea muuta, samoin kuin se hyvä ilmainen wifi. Bussin vessa ei toiminut, perille kun päästiin olimme 3h ilmastoimattomassa bussissa, nauttien huonosta ja kuumasta sisäilmasta, sekä kuuntelimme useamman tunnin possun huutoa.. 
Kun kello löi klo 6, niin bussikuski huusi että kaikki ulos bussista. Siinä sitten ulkona odotettiin että mitäköhän seuraavaksi. Lopulta joku mies saapui paikalle nimilistan kanssa ja hän ohjasi meidät taksiin, mikä ei sekään ollut ihan yksinkertaista.. ensin laukut olisi mennyt eri henkilöiden kanssa samalla taksilla, sitten meidät olisi jaettu kahteen eri taksiin. Onneksi olen sen verran jäärä, etenkin jos tuntuu että pään sisällä on hitusen ylimääräistä painetta, niin pääsimme kaikki laukkujen kanssa samalla taksilla hotellille.

Auringon nousu Sapassa

Hotellilla respa ei puhunut paljoakaan (lue ollenkaan) englantia, joten kommunikointi oli lähes mahdotonta. Aamupala oli runsas: leipä ja voi.
Vettäkään ei saannut, vain kahvia tai teetä. Onneksi pikkuset oli fiksumpia ja otti munalla leipänsä..

Paljon mainostettu HUIPPU aamupala

Siitä sitten alettiin odottaa retkelle pääsyä. Luulin varanneeni kiertoajelun kylässä, mutta se olikin jotain ihan muuta: Patikointimatka riisipeltojen ja vuorien mäissä ylös ja alas. Matkalla oli vaikka mitä, mm. kuravelliä enemmän kun tarpeeksi, kallion reunoilla kävelyä, bambusiltojen ylitystä ylhäällä (10 metrin korkeudessa yhden bambunoksan varassa saa kyseenalaistamaan valintansa lähteä tälle "kiertoajelulle") ja alhaalla, "muutamat" liukumiset mäessä (ja toivomista että pysähdytään ennen reunaa), vuorelle kiipeämistä, vesiputouksen ylitystä ja yksi kipeä polvi.. Niin ja suunnattomasti ihmettelyä miten näin nuorella voi olla jo noin isoja riiviöitä, kun ei heidän kylässään vielä tässä iässä lapsia tehdä..


Hotellin edestä maisemat. On kyllä upeaa!

Tästä alkaa mukava ja rauhallinen matkamme riisipelloilla..


Tämä on yksi parhaista poluista mitä pitkin kävelimme.
Vesiputous



Täällä ylhäällä ollaan! Ei voi sanoa että olisi ollut helppoa..

Jostain syystä emme kulkeneet vieressä olevaa riippusiltaa..



Kylässä söimme ns. katuruokaa. Riisiä, kana/peruna/porkkana mössöä ja kevätkääryleitä. 

nam nam.. Muistakaa ottaa rahaa mukaan! Juomat ei kuulu ruokaan, ei edes vesi.

Siitä vielä jokunen kilometri ja vihdoin pääsimme kyydillä takaisin hotellille.  Vuorella tuli käveltyä 11km ja siihen päälle kolmen kilometrin matka taksille kylää pitkin..







Kylän läpi matkalla kyydille..

Hotellilla mutaisten vaatteiden ja kenkien pesua, palaneen nahkan rasvaamista (varokaa aurinkoa! Se puree!) ja taas syömään. Samaa mössöä: riisiä, kevätkääryleitä, possua sienien kera ja kanan kera. 
Toivottavasti huominen retki olisi vähän lähempänä sitä mitä odotimme tänään..

Hotellihuoneen ikkunasta maisemat

Sieltä se yö saapuu..

 

Sunnuntai

Sunnuntaina aamupala oli eilistäkin surkeampi. 4 tilatun leivän tilalle saimmekin vain 3. Onneksi en ole aamupalaihminen. Huikean aamupalan jälkeen kävimme Cat Cat kylässä retkellä, vaikka liikkuminen oli eilisen jäljiltä hankalaa (tai lähes mahdotonta). Tämä retki oli vain n. 5km ja vastasi enemmän kuvitelmiani varaamastani matkasta, kuin eilinen mutajuoksu..



Ei selvinnyt mitä miehet puuhaa, mutta ilmeisesti jotain tosi tärkeää..

Käsityöläiskylässä oli kangaspuut kovassa käytössä.

Kävelimme käsityökylän läpi ja sieltä suuntasimme vesiputoukselle. Vesiputouksen ihailun jälkeen menimme katsomaan paikallista tanssiesitystä.




Esityksiä tulikin useampi ja melkein voi sanoa että yhden nähtyään on nähnyt kaikki. 



Esitysten jälkeen suuntasimme takaisin hotellille riippusillan kautta.

Näin niitä taloja tehdään.



Hotellilla söimme, yllätys yllätys, RIISIÄ, outoja vihreitä rehuja ja jotain lihantapaista. "Ruhtinaallisen" lounaan jälkeen katsoimme elokuvan netflixin avustuksella, minkä jälkeen suuntasimme Sapan suuren suureen keskustaan.

Sapan kaupungin aukio


Kyllä tulee hyvä!


Keskustan kiertämisen jälkeen palasimme jälleen hotellille ja menimme syömään. Ruokaa tosin piti odottaa pöydässä yli tunti, vaikka se olikin riisiä.. Tämän jälkeen odotimme milloin kyyti lähtee bussille ja bussi kohti Hanoita. Kyyti olikin kävelyä sateessa ylämäkeen laukkujen kanssa vajaa kilometri ja sieltä taksilla vielä pieni matka. Bussi on samanlainen kun millä tulimme: yhtä outo järjestely ja huonosti englantia puhuva kuski jolla ei ole käytöstapoja. Aamulla klo 4 pitäisi olla Hanoissa.. Mitenköhän meidän käy?
 
Takaisin Hanoihin..

Sunnuntai yön bussimatkassa ainut positiivinen oli, että oltiin ainakin hyvin täsmällisesti perillä (tasan kello 4). Muuta kehumista kyydissä ei ollut. Bussista päästiin ulos taksikuskien kyydittäviä kärkkyessä. Siinä sitten taksikuski tuli kysymään tarvitaanko kyytiä. Laukkuja kun lastattiin autoon, totesin ettei kyllä tulla metritaksin kyytiin ennen kuin hinta on sovittu. Onneksi olin hereillä ja olen jäärä, niin säästin reilut 2/3 kyydin hinnasta. Jouduin tosin nostelemaan laukut jo autosta pois ja lähdimme kävelemän pois päin, kunnes kuski hyväksyi tarjoukseni.
Hotelli huone samassa hotellissa kuin ennen viikonloppu "lomaa", mutta kuinka ollakaan, jälleen kerran vettä tulee katosta sisään.


Hienoa olla takaisin Hanoissa!