perjantai 26. elokuuta 2016

Bangkok

Miniloma Bangkokissa

Suunnitelmamme oli nauttia ja rentoutua, kun olemme kuitenkin kerenneet jo Hanoissa törmäämään vastoinkäymiseen toisensa perään. Mutta toteutuiko suunnitelmamme helposta ja mukavasta minilomasta?


Lento Bangkokiin meni ihan kivasti, kunhan koneessen ensin päästiin. Katsoin vähän komediaa lennolla ja pakko tunnustaa että on kyllä terapeuttista! Qatarin lennolla tarjoiltiin kana- tai vegepasteija (ei kyllä kysytty kumman otat) ja onneksi sain vegeversion. Kanassa oli sieniä. YÖK!!! Sitten minua heitettiin toisella kuumalla pasteijalla jalkaan ja lentoemäntä oli todella töykeä.
Thaimaan päässä meidät tarkistettiin vain 4 kertaa ja siinäkin meinasimme saada kansainvälisen selkkauksen aikaiseksi kun emme osanneet täyttää maahantulokortteja oikein. Apua täyttämiseen ei meinannut saada ja taas palvelu oli todella töykeää. Kun pääsimme vihdoin läpi, suuntasimme metrolle.
Metro lippujen ostaminen oli myös oma haasteensa, ja jälleen kerran palveluhenkilökunta oli töykeää (lukuunottamatta vartijaa). Metro matka meni ihan ok. Siirryimme siitä ostamaan ilmajunan liput ja sekin matka meni ok, vaikka ilmajuna tursusi ihmisiä ääriään myöten. Hotellia (Resort M Bangkok) etsimme sitten pitkin pimeitä sivukujia (useampi kysyi jo soittaako meille taksin, en tiedä olisiko siitä pitänyt huolestua kun eivät kovin innokailta näyttäneet pimeällä laukkujen kanssa kävelevistä turisteista) ja lopulta löysimmekin perille. Kaikista super paskoista arvioista huolimatta alku on ainakin lupaava tällä paikalla, vaikka allas on todella syvä noita pienempiä ajatellen, eikä varaustani meinannut löytyä.
Jo ensimmäisenä iltana näimme ensimmäistä kertaa kuukauteen tähtiä.
Joten voinen lähettää positiivisia terveisiä täältä kaatosateisesta ja ukkosen jyrinän keskeltä Bangkokista.



Allas päivällä
Allas yöllä









 













Eli matkamme alku Bangkokin päässä vaikutti lupaavalta ihmisten töykeydestä huolimatta. Mökkimme oli todella siisti, leveitä sänkyjä oli peräti kolme ja sijainti oli rauhallinen.
Lupaava alku ei kuitenkaan tarkoita mitään. Pian sain muistuttaa itseäni syystä miksi vihaan kesää: kirkkaanpunainen sävy ihossa kun ei ole pop! Mutta niinhän se on, 1.5h huvia, niin siitä sitten kärsitään seuraavat kaksi viikkoa. (Maija Poppanen vielä täysin oma-aloitteisesti käristi itseään. Onneksi paikallinen pikkulintu oli huolissaan ja kävi kakkimassa Poppasen jalalle.)
 

Kävimme myös syömässä mäkkärin lisäksi hitusen paremman oloisessa paikassa. Jokaisen ruoka oli syötävää, mutta palvelu todella ala-arvoista. Esimerkiksi tilasimme neljä vettä, saimme veden ja neljä lasia. Saimme ruuat, mutta emme ruokailuvälineitä. Niiden peräänkin piti useampaan otteeseen kysellä, ennen kuin lopulta sellaiset saimme. 
Paluumatkalla hotellille tuli ihana tuuli! Se tyhjensi kadut paikallisista silmän räpäyksessä. Tuulta seurasi sade, ukkonen ja ilta. Molempina iltoina mitä olemme täällä olleet, on ukostanut, mutta siitäkin huolimatta täällä kuulee linnun laulua ja näkee tähtiä, toisin kuin Hanoissa.


Sataa sataa ropisee..

Maanantaina kävimme tutustumassa paikallisiin vietnamilaisiin Vietnamin suurlähetystössä ja voin kyllä todeta että on sama meno, on ne sitten kummalla puolella rajaa tahansa. Palvelu oli todella huonoa, ensimmäinen sanoi ettei voi meitä auttaa ja käski poistua. Onneksi olen jo hitusen tottunut tälläiseen palvelukulttuuriin ja tovin vängättyäni viereinen nainen suostui meitä palvelemaan, ei tosin näyttänyt kovinkaan innostuneelta asiasta. Hinnan aina kävi tarkistamassa takahuoneesta.. Nyt on kuitenkin viisumit handlattu!

Päätimme käydä merimaailmassa vierailulla ja matkalla törmäsimme rautaisiin miehiin (auton osat hyötykäytössä). Merimaailmassa sitten nähtiin yhtä ja toista, evällistä ja evätöntä. Nähtiin myös haita ja niiden ruokintaa. Tämän jälkeen syötiin ruoka-autossa kauppakeskuksessa jotain meksikolaista ruokaa. Palvelu oli hyvä, mikään muu ei.


Merimaailmassa

Sieltä ne kurkkii

Päiväuniaika





Ruoka-aikaan paikalla

Meksikolaista ruoka-autosta
Näitä vaan ihasteltiin

Vihreitä menninkäisiä sattui matkalla hotellille ja kuva kirjaimista ihan vaan sen takia ettei kenellekään ole epäselvää missä ollaan. Illalla vielä uitiin pari tuntia, oma nahka kyllä huusi hoosiannaa ja pitää tunnollisesti kirkkaan punaisen värinsä (auts!). Tiistaina olisi sitten suunta kohti aina yhtä ihanaa Vietnamia.


Ette varmasti arvaa missä ollaan? ;)

Vihreä menninkäinen

No niin.. Jos vielä ei selvinnyt, reissumme ei ole ollut nautinnollinen pieni miniloma, päinvastoin. Tuli taas todistettua kun lähdiomme hotellilta kohti lentokenttää. Ensin odotimme huoneen tarkistusta ja vakuusrahojani. Ilmajunalla päästiin kätevästi, mutta junasta myöhästyttiin noin puoli minuuttia ja jäimme odottamaan seuraavaa. Siinä vaiheessa ei vielä iskenyt epätoivo, sillä olihan meillä pari tuntia aikaa. Juna tuli, mutta matka kentälle vain kesti ja kesti.. Lopulta pääsimme kentälle ja kun viimein löysimme oikean luukun chek-inille, ei siellä ollut ketään! Kun löysimme jonkun henkilön joka etsi siihen henkilön, kello oli 13.01, jolloin olimme minuutin myöhässä emmekä enää päässeet läpi. Yritin kiltisti asiasta keskustella, pyysin soittamaan portille josko vielä laukkumme pääsisivät mukaan, samoin kun me, pyysin esimiestä paikalle ja pyysin hitusen joustoa. Ainut toteutunut asia oli, että joku nainen tuli siihen minulle huutamaan, minkä jälkeen tiskilläkin ollut nainen häipyi. Seuraavaksi löysimme infopisteeltä henkilön, joka sitten auttoi meitä. Kävelimme pari tuntia hänen mukanaan ylös ja alas etsien sitä henkilöä joka aina sanottiin puhelimessa olevan juuri siellä toisessa paikassa. Lopulta todettiin, ettei sellaista henkilöä ole ja meidät ohjattiin menemään Bangkokin keskustaan selvittämään asiaa. Onneksi tajusin kysyä että mistä tiedän voivatko he meitä auttaa. Ystävällinen henkilö sitten soitti paikan päälle ja kysyi asiasta, jolloin selvisi etteivät hekään meitä olisi auttaneet.
Siispä olimme jumissa Bangkokissa! Ehkä yksi pahimmista vaihtoehdoista mitä tällä "ihanalla" minilomaan olisi voinut tapahtua kävi siis toteen! Useamman tunnin odotuksen jälkeen aukesi paikalliset lippujen myyntipisteet ja saimme ostettua seuraavaksi aamuksi liput Hanoihin.
Kun liput oli hommattu, menimme alas etsimään ruokaa. Ruokapaikkojahan siellä oli, mutta semmoinen mikä sopii kaikille ei niinkään.. Lopulta löysimme paikan. Ruoka oli syötävää. Jälkiruuaksi ostimme jäätelöt, sillä muutama ylimääräinen Thaimaan bhati poltteli vielä taskussa.. Jäätelö oli hyvää, ehkä siis paras sijoitus koko reissun aikana.
Lähdimme illan viimeisellä bussilla toiselle lentokentälle. Bussi oli vanha, kuuma ja se nitisi ja natisi liitoksissaan. Lopulta vähän puolen yön jälkeen pääsimme toiselle kentälle odottamaan aamua ja koneen lähtöä..

Lentokenttäbussia odotellessa..

Näitä oli joka paikassa, tama lentokentältä

Uusi aamu sarastaa kentällä.. "Hei hei Bangkok! Ikävä ei tule!!!"


Vietnamiin pääseminen olikin tällä kertaa aika työn ja tuskan takana, unta tuli n. 30min erilaisina pätkinä parin vuorokauden aikana.
Suosittelen kaikkia koko sydämestäni pysymään kaukana Bangkokista! Koko kaupungista tähän mennessä löytynyt 3 ystävällistä ihmistä, yhdet kivat kengät ja lentokentältä hyvää jäätelöä. Merimaailmakin oli ihan kiva, mut sen takia Bangkokiin ei kannata mennä.


Niin, menikö se meidän miniloma niinkuin oli suunniteltu? Mielestäni ei. Tällä reissulla mikään ei sujunut (paitsi isompi lapsista oppi uimaan). Mitään hyvää sanottavaa Bangkokista ei jäännyt ja palanut nahkakin muistuttaa seuraavat viikot siitä, ettei Thaimaa ole minun paikkani. En olisi ikinä uskonut sanovani, mutta onneksi pääsin takaisin Vietnamiin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kynä sauhuamaan..