perjantai 26. elokuuta 2016

Bangkok

Miniloma Bangkokissa

Suunnitelmamme oli nauttia ja rentoutua, kun olemme kuitenkin kerenneet jo Hanoissa törmäämään vastoinkäymiseen toisensa perään. Mutta toteutuiko suunnitelmamme helposta ja mukavasta minilomasta?


Lento Bangkokiin meni ihan kivasti, kunhan koneessen ensin päästiin. Katsoin vähän komediaa lennolla ja pakko tunnustaa että on kyllä terapeuttista! Qatarin lennolla tarjoiltiin kana- tai vegepasteija (ei kyllä kysytty kumman otat) ja onneksi sain vegeversion. Kanassa oli sieniä. YÖK!!! Sitten minua heitettiin toisella kuumalla pasteijalla jalkaan ja lentoemäntä oli todella töykeä.
Thaimaan päässä meidät tarkistettiin vain 4 kertaa ja siinäkin meinasimme saada kansainvälisen selkkauksen aikaiseksi kun emme osanneet täyttää maahantulokortteja oikein. Apua täyttämiseen ei meinannut saada ja taas palvelu oli todella töykeää. Kun pääsimme vihdoin läpi, suuntasimme metrolle.
Metro lippujen ostaminen oli myös oma haasteensa, ja jälleen kerran palveluhenkilökunta oli töykeää (lukuunottamatta vartijaa). Metro matka meni ihan ok. Siirryimme siitä ostamaan ilmajunan liput ja sekin matka meni ok, vaikka ilmajuna tursusi ihmisiä ääriään myöten. Hotellia (Resort M Bangkok) etsimme sitten pitkin pimeitä sivukujia (useampi kysyi jo soittaako meille taksin, en tiedä olisiko siitä pitänyt huolestua kun eivät kovin innokailta näyttäneet pimeällä laukkujen kanssa kävelevistä turisteista) ja lopulta löysimmekin perille. Kaikista super paskoista arvioista huolimatta alku on ainakin lupaava tällä paikalla, vaikka allas on todella syvä noita pienempiä ajatellen, eikä varaustani meinannut löytyä.
Jo ensimmäisenä iltana näimme ensimmäistä kertaa kuukauteen tähtiä.
Joten voinen lähettää positiivisia terveisiä täältä kaatosateisesta ja ukkosen jyrinän keskeltä Bangkokista.



Allas päivällä
Allas yöllä









 













Eli matkamme alku Bangkokin päässä vaikutti lupaavalta ihmisten töykeydestä huolimatta. Mökkimme oli todella siisti, leveitä sänkyjä oli peräti kolme ja sijainti oli rauhallinen.
Lupaava alku ei kuitenkaan tarkoita mitään. Pian sain muistuttaa itseäni syystä miksi vihaan kesää: kirkkaanpunainen sävy ihossa kun ei ole pop! Mutta niinhän se on, 1.5h huvia, niin siitä sitten kärsitään seuraavat kaksi viikkoa. (Maija Poppanen vielä täysin oma-aloitteisesti käristi itseään. Onneksi paikallinen pikkulintu oli huolissaan ja kävi kakkimassa Poppasen jalalle.)
 

Kävimme myös syömässä mäkkärin lisäksi hitusen paremman oloisessa paikassa. Jokaisen ruoka oli syötävää, mutta palvelu todella ala-arvoista. Esimerkiksi tilasimme neljä vettä, saimme veden ja neljä lasia. Saimme ruuat, mutta emme ruokailuvälineitä. Niiden peräänkin piti useampaan otteeseen kysellä, ennen kuin lopulta sellaiset saimme. 
Paluumatkalla hotellille tuli ihana tuuli! Se tyhjensi kadut paikallisista silmän räpäyksessä. Tuulta seurasi sade, ukkonen ja ilta. Molempina iltoina mitä olemme täällä olleet, on ukostanut, mutta siitäkin huolimatta täällä kuulee linnun laulua ja näkee tähtiä, toisin kuin Hanoissa.


Sataa sataa ropisee..

Maanantaina kävimme tutustumassa paikallisiin vietnamilaisiin Vietnamin suurlähetystössä ja voin kyllä todeta että on sama meno, on ne sitten kummalla puolella rajaa tahansa. Palvelu oli todella huonoa, ensimmäinen sanoi ettei voi meitä auttaa ja käski poistua. Onneksi olen jo hitusen tottunut tälläiseen palvelukulttuuriin ja tovin vängättyäni viereinen nainen suostui meitä palvelemaan, ei tosin näyttänyt kovinkaan innostuneelta asiasta. Hinnan aina kävi tarkistamassa takahuoneesta.. Nyt on kuitenkin viisumit handlattu!

Päätimme käydä merimaailmassa vierailulla ja matkalla törmäsimme rautaisiin miehiin (auton osat hyötykäytössä). Merimaailmassa sitten nähtiin yhtä ja toista, evällistä ja evätöntä. Nähtiin myös haita ja niiden ruokintaa. Tämän jälkeen syötiin ruoka-autossa kauppakeskuksessa jotain meksikolaista ruokaa. Palvelu oli hyvä, mikään muu ei.


Merimaailmassa

Sieltä ne kurkkii

Päiväuniaika





Ruoka-aikaan paikalla

Meksikolaista ruoka-autosta
Näitä vaan ihasteltiin

Vihreitä menninkäisiä sattui matkalla hotellille ja kuva kirjaimista ihan vaan sen takia ettei kenellekään ole epäselvää missä ollaan. Illalla vielä uitiin pari tuntia, oma nahka kyllä huusi hoosiannaa ja pitää tunnollisesti kirkkaan punaisen värinsä (auts!). Tiistaina olisi sitten suunta kohti aina yhtä ihanaa Vietnamia.


Ette varmasti arvaa missä ollaan? ;)

Vihreä menninkäinen

No niin.. Jos vielä ei selvinnyt, reissumme ei ole ollut nautinnollinen pieni miniloma, päinvastoin. Tuli taas todistettua kun lähdiomme hotellilta kohti lentokenttää. Ensin odotimme huoneen tarkistusta ja vakuusrahojani. Ilmajunalla päästiin kätevästi, mutta junasta myöhästyttiin noin puoli minuuttia ja jäimme odottamaan seuraavaa. Siinä vaiheessa ei vielä iskenyt epätoivo, sillä olihan meillä pari tuntia aikaa. Juna tuli, mutta matka kentälle vain kesti ja kesti.. Lopulta pääsimme kentälle ja kun viimein löysimme oikean luukun chek-inille, ei siellä ollut ketään! Kun löysimme jonkun henkilön joka etsi siihen henkilön, kello oli 13.01, jolloin olimme minuutin myöhässä emmekä enää päässeet läpi. Yritin kiltisti asiasta keskustella, pyysin soittamaan portille josko vielä laukkumme pääsisivät mukaan, samoin kun me, pyysin esimiestä paikalle ja pyysin hitusen joustoa. Ainut toteutunut asia oli, että joku nainen tuli siihen minulle huutamaan, minkä jälkeen tiskilläkin ollut nainen häipyi. Seuraavaksi löysimme infopisteeltä henkilön, joka sitten auttoi meitä. Kävelimme pari tuntia hänen mukanaan ylös ja alas etsien sitä henkilöä joka aina sanottiin puhelimessa olevan juuri siellä toisessa paikassa. Lopulta todettiin, ettei sellaista henkilöä ole ja meidät ohjattiin menemään Bangkokin keskustaan selvittämään asiaa. Onneksi tajusin kysyä että mistä tiedän voivatko he meitä auttaa. Ystävällinen henkilö sitten soitti paikan päälle ja kysyi asiasta, jolloin selvisi etteivät hekään meitä olisi auttaneet.
Siispä olimme jumissa Bangkokissa! Ehkä yksi pahimmista vaihtoehdoista mitä tällä "ihanalla" minilomaan olisi voinut tapahtua kävi siis toteen! Useamman tunnin odotuksen jälkeen aukesi paikalliset lippujen myyntipisteet ja saimme ostettua seuraavaksi aamuksi liput Hanoihin.
Kun liput oli hommattu, menimme alas etsimään ruokaa. Ruokapaikkojahan siellä oli, mutta semmoinen mikä sopii kaikille ei niinkään.. Lopulta löysimme paikan. Ruoka oli syötävää. Jälkiruuaksi ostimme jäätelöt, sillä muutama ylimääräinen Thaimaan bhati poltteli vielä taskussa.. Jäätelö oli hyvää, ehkä siis paras sijoitus koko reissun aikana.
Lähdimme illan viimeisellä bussilla toiselle lentokentälle. Bussi oli vanha, kuuma ja se nitisi ja natisi liitoksissaan. Lopulta vähän puolen yön jälkeen pääsimme toiselle kentälle odottamaan aamua ja koneen lähtöä..

Lentokenttäbussia odotellessa..

Näitä oli joka paikassa, tama lentokentältä

Uusi aamu sarastaa kentällä.. "Hei hei Bangkok! Ikävä ei tule!!!"


Vietnamiin pääseminen olikin tällä kertaa aika työn ja tuskan takana, unta tuli n. 30min erilaisina pätkinä parin vuorokauden aikana.
Suosittelen kaikkia koko sydämestäni pysymään kaukana Bangkokista! Koko kaupungista tähän mennessä löytynyt 3 ystävällistä ihmistä, yhdet kivat kengät ja lentokentältä hyvää jäätelöä. Merimaailmakin oli ihan kiva, mut sen takia Bangkokiin ei kannata mennä.


Niin, menikö se meidän miniloma niinkuin oli suunniteltu? Mielestäni ei. Tällä reissulla mikään ei sujunut (paitsi isompi lapsista oppi uimaan). Mitään hyvää sanottavaa Bangkokista ei jäännyt ja palanut nahkakin muistuttaa seuraavat viikot siitä, ettei Thaimaa ole minun paikkani. En olisi ikinä uskonut sanovani, mutta onneksi pääsin takaisin Vietnamiin!




Kuukausi Vietnamin auringon alla

Viikko 4

Tällä viikolla suuntaamme lauantaina Bangkokiin uusimaan viisumit tänne Vietnamin auringon alle. Koko viikon on aurinko laittanut parastaan! Illallakin jokainen kivi mikä kaupungista löytyy hohkaa kuumaa. Yök!

Keskiviikkona viimein meni hermot tuohon Apt-Ez Holiday hotelliin. Alkuviikosta sähköt hävisi hyväksi toviksi, edelleen 4 hengellä on 3 tyynyä ja kaksi peittoa (neljännen tyynyn otin viereisestä huoneesta omatoimisesti kun lukemattomien pyyntöjenkään jälkeen ei mitään tapahtunut), eikä siivooja ei ole käynyt kertaakaan. Niin palatakseni aiheeseen mikä oli se viimeinen pisara..
Tapahtui jotain odottamatonta, nimittäin keskeltä kattoa alkoi tulemaan vettä. Siis oikeasti, keskeltä kattoa. Tällä kertaa ei kuitenkaan sänkyyn, vaan sängyn viereen. Siitä sitten alkoi tapahtumaketju, joka olisi koetellut kyllä lähes jokaista. Menin alakertaan kertomaan että arvatkaas mitä tällä kertaa tapahtuu. Sieltä tomera työntekijä tuli katsomaan tilanteen ja meni sulkemaan talon rakenteista seinien välistä jonkun putken. Hetken odottelimme ja kipitin taas alas ja kysyin että mitäs nyt tehdään kun ei me silti sinne huoneeseen jäädä, vettä tulee edelleenkin enkä jää odottamaan million katto putoaa päällemme. Tiskin takaa nuori herra tuli sitten huoneeseen katsomaan että mistä se Suomityttö nyt meuhkaa. Hänellä oli ratkaisu: mopilla kuivasi katon ja huoneen lattialle laittoi pyyhkeen. Siinä sitten selitin että ei, tuo ei ole ok, ei käy. Hyvitykseksi saimme kaksi rullaa vessapaperia. Ei näitä ihmisiä ainakaan voi mielikuvituksen puutteesta syyttää!
Varasin toisen hotellin ja olimme menossa kirjautumaan ulos ja maksamaan, kun selvisi että luottokortilta olikin jo veloitettu koko viikko. Siinähän sitten selitettiin ettei niin tehdä asiakkaan kanssa puhumatta, rahat on palautettava ja minä en täyttä hintaa tuosta "joka päivä jotain uutta rikki"-huoneesta maksa. Lopulta päästiin edes johonkin yhteisymmärrykseen (kiitos erään mukavan nuoren miehen joka tulkkasi kun yhtäkkiä kielitaito hävisi sieltä tiskin takaa) ja siirryimme n. 200m sivumpaan, viereiseen hotelliin (Hanoi Sky Hotel). Ai monesko kerta kun vaihdamme paikkaa tässä reilun kolmen viikon aikana? Vastaus taitaa olla aika tasan 14, jos lasketaan myös ne kerrat kun on käyty asuntojakin katsomassa. Jos nyt olis pari yötä täällä ja sitten taas kohti uusia seikkailuja.


Uudessa hotellissa oli monipuolinen aamupala, siistit huoneet ja hyvä asiakaspalvelu (yhtä naista lukuunottamatta). Hintakin oli hyvä, yli puolet kalliimpi kuin muut hotellit joissa olemme olleet, mutta aina ei vain illalla enää jaksa lasten kanssa alkaa hankalaksi.. Välillä on vaan annettava olla ja nukuttava puhtaissa lakanoissa ja nautittava kun joku muu tekee aamupalan.

Lauantai aamuna viimein lähdimme lentokentälle ja suunta kohti Bangkokia. Okei, yritän kirjoittaa tästä viimeisestä päivästä Hanoissa nätisti. Se tosin tulee olemaan todella hankalaa. Lupaan yrittää kirjoittaa tästä päivästä myös jotain postiivista.
Päivä meni, no, siinähän se kului. Kun hotellilta olimme lähdössä Hanoista, oli lasku TAAS ihan jotain muuta kuin oli sovittu. Sitä sitten tovin siinä yritimme sopia, mutta kun on urpoja, niin silloin on. Ruokaa naamaan (se oli syötävää) ja automaatin etsintään. Se olikin sitten oma haasteensa. Kun selvisimme siitä, aloimme etsiä taksia lentokentälle. Tinkauksen jälkeen saimme ok tarjouksen eräältä kuskilta. Lentokentällä maksoin kyydin niinkuin oli sovittu, jolloin kuski alkoi valittaa että pitää maksaa vielä tietulli. Siinä sitten jänkättiin tovi ja paikalle saatiin kolme poliisiakin asiaa selvittämään. Kovasti kuski selitti että ovessa lukee jotain vietnamiksi ja lopulta kun sanoin että "jos minä puhun teille suomea, niin ette tekään minua ymmärrä" (suomeksi). Tämän todettua poliisit totesivat että nyt minä olen oikeassa, minkä jälkeen menimme etsimään oikeaa luukkua jotta päästään lennolle joskus.

Maija Poppanen meni ulos hermoja lepuuttamaan todella epäterveelliselle tavalleen ja meinasi saada poliisisedän pampusta kun tupakoi väärässä paikassa. Tässä välissä tajusimme että pienemmän aurinkolasit jäi taksiin. Lentokentällä soi myös palovaroitus, mutta se ei kuulemma haittaa. Liput ja passit tarkistettiin 6 kertaa ennen koneeseen pääsyä.

Kaikesta huolimatta olimme lähdössä matkaan avoimin mielin, sillä moni on sitä Thaimaata niin kehunut, joten odotettavissa on mukava miniloma Bangkokissa..vai onko sittenkään?


Lotte marketin vihannesosasto: kosteutetaan kasvikset

Aurinkoinen päivä Hanoissa

Kellokaupan ikkunasta bongattu

Leipomojen ikkunat ovat petollisen herkullisen näköisiä
Musiikkikaupan ikkunasta bongattu
Älä soita torvea!
Siinä menee kirjanpito..tai hankitaan onnea..
Puku illalla

Hanoin lentokenttä. Hei hei Hanoi pariksi päiväksi!

torstai 25. elokuuta 2016

Viikko 3

Viikko 3


Uusi viikko ja uudet kujeet.

Heti maanantaina (23.5) työharjoittelusta päästyäni en taksilla kovinkaan pitkälle päässyt kun tiet oli jo poikki. Syykin oli jo tiedossa, Obama oli vierailulla täällä. Tienvieret oli täys miehiä luotiliivit päällä ja aseet olalla. Saattueeseen kuului toistakymmentä moottoripyörää, poliisiautoja, iskuryhmän autoja, pari ambulanssia, lisää poliiseja ja tietysti itse Obama. Valitettavasti kuvia tilanteesta ei oikein saannut kun olin taksissa viereisellä tiellä jumissa "muutaman" muun kanssa.. Mutta onhan se, kun pitää Vietnamiin asti lähteä että näkee Amerikan presidentin saattueen.

Tiistaina satoi, lähes koko päivän. Samoin keskiviikko yön. Keskiviikkona itse pääsin liikkumaan hyvin, työkaverit olisi tarvinut veneen töihin pääsyksi. Eli osa Hanoin keskustasta tulvi (kuvia löytyy täältä). Paikoin vettä oli reippaasti, itse pääsin kuivilla varpailla töihin.

Ma May kadulta ranskalaisia. Suosittelen.
Mopot nurin. Ketään ei sattunut kuitenkaan

Sateen jälkeen
Paljoa ei näy 65 kerroksesta




































 


Itse pidän sateesta. Silloin on ihanan viileä ja kadut ovat rauhallisia. Liikennekin vähenee lähes olemattomiin. Sataisipa täällä Hanoissa enemmän.


Torstaina vaihdoimme hotellia, sillä hyvä sovittu hinta jotenkin kummasti aina nousi, eikä päinvastoin. Uusi hotelli (Apt-Ez Holiday Hotel) oli kivalla paikalla, matka työharjoitteluun lyheni melkein puolella. Vieressä oli kaksi hyvää ruokapaikkaa: Puku ja Xofa. Kävimme Pukussa syömässä ensin, palvelu oli todella ystävällistä ja hinta kohtuullinen. Rottia tosin juoksenteli viereisen aidan reunalla kiitettävästi, mutta niitä on joka paikassa. Tein myös tänään kaksi hyvää työtä, aamulla autoin tuulen mukaan lähtevän kokoista naista työntämään kärryt tien yli (töyssyjä, monttuja, katukivetyksiä) ja illemmalla autoin nuorta miestä ja ehtoon puolella olevaa vanhaa pappaa nostamaan skootterin toisen päälle. Oli hauska, kun muut katsoo haavi auki että mitä tapahtuu kun nappaan skootterin kulmasta kiinni ja nostan sen jo melkein yksin siihen skootterin satulalle. (Oikeasti en vaan jaksanut odottaa että he olisivat kahdestaan sen siihen saanneet, kun halusin siitä kuvan. ;) )



Monta ilmalämpöpumppua löydät?
Näkymät hotellin toisesta ikkunasta
Pukussa syömässä























Kulkee ne näinkin














Pienen pieni söpö kuja




















Vietnamilaista taidetta kadulla













Tälläisiä terveisiä lähetin kotiin

Lauantaina kävimme sotamuseossa ja lipputornilla. Mielenkiintoista propaganda nähtävää. Kuumuus oli kuitenkin sietämätön ja vetäydyimme takaisin hotellille. 

Sotamuseaossa on lentokoneitakin

Lipputorni

Illalla alkoi sataa vaakatasossa ja sade tuli ikkunanpielistä läpi suoraan sänkyihin. Siispä tästä syystä jouduimme vaihtamaan puolet pienempään huoneeseen, jossa toimii kaksi pistorasiaa (toinen on jääkaappi) ja patentteja on patenttien perään, mutta sentään sisälle ei sada.
Sateen loputtua lähimme pienelle iltakävelylle ja päädyimme syömään Xofaan kynttiläillallista. Xofa on todella tunnelmallinen paikka illan hämärtyessä.

Sieltä se sade saapuu
Xofa hotellihuoneen parvekkeelta katsottuna


Xofa



Tunnelmaa
Vegespagetti

Sunnuntaihin mahtui mailman ihmettelyä: oli jätteenlajittelua, jääkuljetuksia, kerrankin siististi rivissä olevia skoottereita, peliluolia, penkinpäällystysliikkeitä ja romukauppiaita.

Jätteenlajittelua


Jääpalakuljetus




Eväitä

Pojat pelaamassa
Kattaus on valmis, missä ruokailijat?
Harvinaisen siisti rivi


Huomenna starttaa neljäs viikko täällä missä sateesta saa nauttia omasta sängystä käsin, ukkonen välkyttää koko taivaan valkoiseksi ja junaradalla on ok ottaa päiväunet.