sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Linnanmäki - Huvia isoille ja pienille


Heti alkuun totean että tämä on vain matkakertomus muutaman kuvan kera. Jos haluat tarkempaa tietoa Linnanmäestä, kurkkaa heidän omilta nettisivuilta.

Heinäkuun lopussa menin pikkusiskoni ja hänen poikaystänsä, mieheni siskon ja hänen avopuolisonsa, mieheni veljen lasten ja omien lasteni kanssa pistämään päät pyörälle. Ikä ja kokohaitari oli melkoinen (tarkoitan nyt sitten pituuksia), joten kaikki ei millään päässyt kaikkiin laitteisiin. Eikä se onneksi paljoa haitannut, kun seuraa laitteisiin löytyi kaiken aikaa.

Jottei nyt ihan liian positiiviselta kuulostettaisi, niin lippujen myynnissä lapsia mitatessa ja ensimmäisellä laitteella Hurjakurulla oli lapsien mitoissa yli 10cm eroa! Eli vaikka lipunmyynnissä (ja neuvolassa) mitattuna lapsi oli sen 120cm, niin kummasti laitteilla ei ollut edes 110cm. Kyllä siinä vaiheessa pientä lasta ja isompaa aikuista sapetti! Eikä osanneet vastata mistä moinen ero johtuu, kaikki kun on muka samanmittaisia mittoja, jotka on tarkastettukin.. Uskokoot ken haluaa.



Pusukoppi

Mittojen erimittaisuuksien takia pikkusiskoni poikaystävänsä kanssa kierrätti kahta isoimmaista hurjissa vempeleissä, kun minä mieheni pikkusiskon kanssa sitten kolmea pienempää vähän vähemmän hurjissa vempeleissä.

Kyllä me niissä hurjemmissakin käytiin, huijattiin pikkusiskoni poikaystäväkin Kingiin. Lähes kaikki vempaimet tuli kokeiltua ja voin vaan sanoa että kyllä siinä koko päivä meni. Paikalla oltiin vähän avaamisen jälkeen ja pois lähdettiin lähempänä ilta kahdeksaa.


Helsinki
Oikeasti nämä on vaaleanpunaisia prinsessa vessoja.


Helsinki


Kaiken kiertelyn keskellä löydettiin kasvomaalausta, hattaraa ja herneitä. Sää suosi meitä: ei liian kuuma, mutta ei missään tapauksessa palellutkaan. Lapset juoksivat vesisokkeloa ees taas, ja olivat kuin uitettuja lapsia märkine vaatteineen. Eipä paljon menoa näyttänyt haittaavan märät kengät, tai tungoskaan, kun siellä olisi viihdytty vaikka kuinka pitkään!


Helsinki
Kyllä näille kelpaa hetkeksi pysähtyä.

Syömään päädyttiin hampurilaisravintola Lintsiburgeriin. Yllättäin söimme siellä hampurilaisateriat. Hinta oli vähän mäkkäriä kalliimpi, eikä ruoka yhtään sen parempaa. Saatiin kuitenkin mahat täysi ja meno voi jatkua!

Koska ollaan minun kanssani liikenteessä, ei tapahtumilta voi välttyä. Kammokujalla kävin isoimpien kanssa. Kun päästiin peilisokkeloon asti, pyöri siellä muutama teini-ikäinen tyttö ympyrää. Itsehän seurasin vain omaa esiteiniäni. Sitten nämä isommat tytöt kysyivät saavatko seurata meitä pois, kun eivät itse enää löydä ulos. Totta kai saivat seurata ja voin sanoa että hyvin lähellä tulivat koko loppumatkan. Siispä päivän hyvä työ tehty.



Helsinki
Helsinki



Helsinki

Vuoristoradassa piti käydä vähän liiankin monta kertaa peräkkäin ja joka kerta sai pelätä kuka lentää kyydistä. Onneksi ei kukaan, vaikka ei se kaukana ollut turvakaiteen välistä luiskahtaminen. On muuten ainoa laite huvipuistoissa joissa olen käynyt, missä oikeasti meinaa kyydistä lentää. Ehkä on vaan kuvitelmaa, mutta siinä vaiheessa kun koppaat vierestä lapsen sen ollessa jo kokonaan ilmassa, ei mielikuvitukseni siihen riitä.. Eli tarkkana siinä laitteessa pitää olla!

Kotiin lähdön aikaan päätettiin vielä käydä koko porukalla kastumassa Vonkaputouksessa. Matkalla vielä parit narunvedot ja kasa väsyneitä ja onnellisia lapsia autoon.

Miten päivä sitten meni? Vaikka mitat olivat mitä sattuu laitteilla, Linnunradalle piti jonottaa yli puoli tuntia ja vuoristoradassa meinasi alkaa hirvittämään, oli meillä silti kivaa. Lähes jokainen pääsi käymään niissä laitteissa missä halusi. Jonotus ajat olivat kohtuullisia ja seura oli hyvää. Seuraavan kerran ehkä parin vuoden päästä, niin pienemmätkin pääsee isompiin laitteisiin ja isommatkin ilman meitä isompia.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Vaahteramäen Eemeli

Korvenkylän kesäteatteri - Hitti vai huti?


Jos siellä käy lähes 20 vuoden välein, onko se riittävästi? Aikaisemmin keväällä kirjoitin että ensimmäiset teatterimuistoni on Vaahteramäen Eemeli (juttuun pääsee tästä). En vain muistanut missä sen kävin katsomassa ja milloin. Ehkä ymmärrettävää, sillä harvemmin sitä alakoululaiset kaikkia yksityiskohtia muistaakaan. Tai minä en ainakaan. Nyt siis tiedän missä sen kävin katsomassa, kun äitini kanssa sitä muisteltiin Eemelin mainosten ilmestyttyä Facebook virtaani.

Vastaus siis on Korvenkylän kesäteatteri. Korvenkylän kesäteatteri on pitkän linjan vaikuttaja. Se on tehnyt toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä esityksiä. Jos luulet että liioittelen, voit kurkata viimeisten 23 vuoden esitykset tästä. Itse olen monesti suunnitellut sinne menemistä, mutta liian monesti jäänyt menemättä. Ehkä ymmärrätte, jos edelliskerrasta on 18 vuotta? 



Korvenkylähän on keskellä ei mitään Kouvolan syövereissä, entisen Anjalankosken alueella (karttalinkki). En edes liioittele. Keskellä peltoja, metsän siimeksessä se sijaitsee. Silti, joka vuosi, vuosi toisensa jälkeen sinne tullaan aina vain kauempaa ja aina vain suuremmalla porukalla ihmiset katsomaan säässä kuin säässä näitä oman elämänsä Brat Pittejä ja Angelina Jolieta. 

Ja niin mekin tehtiin äitini, lasteni ja kummityttöni perheen kanssa. Sadettahan se oli luvannut, eikä tämä Suomen kesä todellakaan mikään Aasian aurinko ole. Lämmintä taisi kuitenkin olla lähemmäs 20 kuin 10 astetta. Toiset väittää ettei säällä ole väliä, sillä se on pukeutumiskysymys. No, otin sen nyt sitten kirjaimellisesti. Ja ennen kuin tuomitsette, SAULIT ON JOKAKELIN KENGÄT! Rakastan niitä! Ne toimii keskellä kesää, metrin lumihangessa, omissa valmistujaisissani ja töissä. Mitä takkiin tulee, se on pummitakkini sadeversio. Myönnän etten todellakaan ole mikään muoti-ikoni, enkä kovinkaan kuvauksellinen, mutta jos itse olen tyytyväinen siihen, etten ole kuin uitettu koira, eikä varpaita palele, niin ihan sama mitä muut on mieltä. 



Nyt kun saulit on kehuttu maasta taivaaseen (itseasiassa hyppäsisin laskuvarjolla niiden kanssa, jos ne pysyisi jalassa siinä ilmavirrassa) ja olette nauraneet itsellenne pari lisävuotta upean tyylini ansiosta, voimme palata itse aiheeseen: Eemeliin.

Kaikki kehut Korvenkylän kesäteatterista ovat totta. Ne on täysin ansaittuja. Rooli suoritukset olivat viimisen päälle hiottuja, esitys oli vauhdikas ja lauluja oli ilo kuunnella. He tietävät mitä tekevät, siitä ei ole epäilystäkään. Itse Eemelin tarina meni juuri niinkuin sen 18 vuoden takaa muistinkin, ja varmaan moni muukin sen tietää miten se menee (Eemeli tuhmailee, joutuu arestiin. Eemeli tuhmailee uudestan, taas arestiin..). Tosin nyt oli laulua paljon enemmän.

Mutta, mielestäni kaikki oli liiankin hienoksi yritetty hioa. Itse pidän harrastajateatterista, mitä mielestäni kesäteatterit ovat pitkään olleetkin. Esityksen ei tarvi olla viimisen päälle ja taiteellinen. Esitys voi olla hauska, hyvä ja kiinnostava ilman sitä, että sitä on hiottu liikaa.


Kohta alkaa Vaahteramäessä tapahtua.

Samalla mäellä teatterin lisäksi sijaitsee Korvenkylän Nuorisoseura ry:n kotiseutumuseo. Tullessa se olisi vielä ollut auki, mutta esityksen jälkeen se oli jo sulkenut ovensa. Eli vaikka tulisit kauempaa, ei haittaa jos on jokunen tovi ylimääräistä aikaa. Kotiseutumuseon lisäksi löytyy pieni leikkipaikka perheen pienimmille, eli energiaa pääsee kyllä purkamaan niin väliajalla kuin ennen ja jälkeen esityksenkin.

Korvenkylä

Menisinkö uudestaan Korvenkylän kesäteatteriin, vaikka tällä kertaa Eemeli jätti hitusen kylmäksi, eikä säällä ollut tämän asian kanssa mitään tekemistä?


Menisin. Vaikka harrastajaporukka on tavoitellut tähtiä ja päässytkin lähelle niitä, niin ei kaikki esitykset voi olla mieleeni liian hiottuja. Pidän särmästä. Rajojen rikkomisesta. Siitä, että esitys menee omalla painollaan ja siitä nautitaan. Uskon, että sitä on vielä luvassa, sillä sitä on ennenkin kuulemieni villien huhujen perusteella ollutkin. 

Menenkö jo ensi kesänä? Kuka tietää. Mutta sen tiedän, että jos menen, menen saulit jalassa.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Kangasalan Lepokoti ja Punahukka

"Antakaa minun päättää missä järjestyksessä olen hyvä kellekin."


Salaseuran teatteri

Salaseuran Teatteri esitti Kangasalan Lepokodilla Punahukan. Kävimme ensi-illassa äitini ja anoppini kanssa esityksen katsomassa. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten kerkesimme tutustua hyvin miljööhön, missä Salaseuran teatteri esittää Punahukan.


Kangasalan Lepokoti


Kangasalan Lepokoti on 1910 perustettu lomailupaikka. Lepokoti sijaitsee Ukki-järven rannalla, lähellä keskustaa. Lepokoti toimii museona, juhlien pitopaikkana, paikallisten kädentaitajien myyntinäyttelynä, lepopaikkana josta löytyy sauna ja tietenkin kesällä myös kesäteatterin esityspaikkana.
Kangasalan Lepokodin facebook sivut.


Salaseuran teatteri


Kangasala

Paikallisten taiteilijoiden tuotteita myynnissä

Lepokodin kuistista tulee mieleen mummola.


kangasala
Siellä se Ukkijärvi näkyy




Museo
Kuistilla on esillä vanhoja keittiövälineitä


Kangasala


Kangasalan lepokoti
Suomi100 oli myös päässyt esille Kangasalan Lepokodilla


Punahukka


Punahukka kertoo konduktööristä joka tulee uskoon. Vaimo ei ole kovinkaan innostunut miehensä uudesta suunnasta kesken adoptio prosessin. Konduktöörin siskopuoli tulee Venäjältä ja veli on virkavallan kanssa ongelmissa. Mihin tässä maailmassa voi enää uskoa ja luottaa, jos papillakin on suunta hukassa?

Roolisuoritukset oli uskomattoman hyvin toteutettu. Tarina ei ihan ollut minun makuuni, mutta matkaseurani kyllä tykkäsi. Tarina eteni jatkuvasti mielenkiintoisin kääntein. Ei esityksestä huumoriakaan puuttunut, vaikkei Kari Hotakaisen käsialaa oleva Punahukka hauskimmasta päästä ole.

Ennen ensi-iltaa Salaseuran teatterin porukka kohtasi uskomattoman määrän epäonnea. Useampi näyttelijöistä teloi itsensä vapaa-ajallaan. Tästä syystä viime hetken muutoksia esiintyjiin tuli. Yksi niistä oli papin rooli. Pappina toimi nyt ohjaaja Mika Eerola. Eerola on monitoimimies, sillä hän vaikuttaa Kangasalan muissakin teattereissa, Siuron koski-teatterissa ja Kulttuuriosuuskunta Terässä.


Mika Eerola
Pappi

Kotimatkalle mahtui vielä upea auringonlasku. Mitä muuta sitä ihminen voi viileään kesäiltaan toivoa kuin hyvää seuraa, kulttuuria ja auringonlaskun?


"Hei hei Salaseuran teatteri! Nähdään ensi vuonna uudestaan!"

perjantai 3. marraskuuta 2017

Yhteenveto viikon perhelomasta Portugalissa


Nyt kun matkapäiväkirja on julkaistu, voidaan keskittyä numeroihin.

Monessako kaupungissa tuli käytyä?

Faro - Ei sytyttänyt tippaakaan
Alvor - Mukava pieni kylä
Portimao - Alvorin isosisko
Silves - Vanhalta tuntuva, jonne vielä haluaisin
Foia - Upeat maisemat vuorella
Sagres - Maailman laidalla, suosittelen
Lagoa - Ei jättänyt sen suurempia muistikuvia
Lagos - Rantaa, rantaa ja rantaa
Tavira - Suloinen kylä, sinne myös haluaisin uudestaan

Listalla oli nyt siis vain ne paikat, joissa pysähdyttiin muutenkin kuin nopealla vessa ja ruokatauolla. Algarven alue Portugalissa on kyllä näkemisen arvoinen.

Mitä tuli tehtyä?

Ajettua yli 800km - Ajaminen on helppoa Portugalissa
Uitua niin altaassa, meressä kuin vesipuistossakin - Meressä oli kylmin vesi
Luolaristeily - Suosittelen!
Offroad - Jos sinulla on bensaa suonissasi, voit ajaa myös itse!
Kalassa - Koko perheelle huvia
Mökötetty - Vaan kaksi kertaa, ehkä ennätys meille!
Vuorella retkeilty kahteen kertaan - Foian huipulla lehmätkin laiduntaa
Sagrasissa majakalla vierailtu - Majakka itsessään ei ole näkemisen arvoinen, mutta ne maisemat kyllä on.
Simpukoita tuli kerättyä useammaltakin rannalta - Kyllä niitä riittikin!
Löhöily päivä - Allas asunnolla on plussaa näitä päiviä varten
Rasvaa tuli käytettyä purkillinen - Suojakerroin 50 ei vaan riitä
Ulkona tuli syötyä joka päivä - Vain yksi syömäkelvoton ateria!
Vaan kerran oli auto hukassa - Sekin löytyi sieltä minne se oli jätetty. 

Monta rantaa mahtui viikkoon?

Monta! Suosittelen käymään eri rannoilla.
Praia do Vau ja pari viereistä rantaa
Praia do Beliche
Benagil
Praia Das Cabanas
Praia da Angrinha (rannalla on Bar Kalu) 

Kustannukset

Lennot: ~900€

Majoitus:
Yksi yö Farossa 116€
6 yötä Alvorissa 250€
Yhteensä: ~366€

Auton vuokra ~200€
Polttoaine 44,53€
Tietulli 1,53€
Yhteensä: 246,06€

Ruoka: ~300€

Shoppailu: ~50€

Retket: ~450€

Yhteensä: 2312,06€
ja koska varmasti puuttuu kuitteja ja olen pyöristänyt jotain väärään suuntaan, sovitaan että neljän hengen perhematkan Portugaliin tekee ~2500€.


Kannattiko?

Kaikesta mökötyksestä, säädöstä ja palaneesta nahkasta huolimatta, kyllä. Lähtisin uudestaan samalla kokoonpanolla samaan paikkaan (mieluiten kyllä uuteen paikkaan).

Oli ensimmäinen koko perheen yhteinen lomamatka. Perhe olemme olleet jo yli 9 vuotta, miehen kanssa Tallinnan risteilyä kummemmin emme ole Suomen rajojen ulkopuolelle poistuneet, mutta Suomea on ristiin rastiin tiukalla aikataululla keretty reilussa 12 vuodessa kyllä reissaamaan. Yleensä traileri perässä, tai muuten vaan jotain älytöntä hakemassa..


Matkapäiväkirja

Osa 1 - Matka kohteeseen
Osa 2 - Lomapäivä nro 1
Osa 3 - Maailman laidalla
Osa 4 - Luolasta luolaan
Osa 5 - Itärajaa kohti
Osa 6 - Hellepäivän huveja
Osa 7 - Löhöilyä
Osa 8 - Uutta matoa koukkuun
Osa 9 - Kotia kohti
 

lauantai 14. lokakuuta 2017

Portugalin matkapäiväkirja osa 9 - Matka kotia kohti

Aamulla aikaiseen lähdettiin lentokentälle. Aamupala ei oikein maistunut asunnolla, joten otettiin viimisiä eväitä mukaan automatkalle. Asunnon avaimen jätin asunnon pöydälle ennen lähtöä. 

Matka meni ihan kivasti, lapset nukkui osan matkasta. Viimeinen etappi oli auton tankkaus. Ensimmäinen huoltoasema jossa bensa oli kohtuu hintaista sattui sijaitsemaan ihan lentokentän vieressä. Eipä parempaa sijaintia oikein voinut olla.

Auton palautus sujui enemmän kuin hyvin. Ajettiin katokseen, missä annettiin paperit työntekijöille. He tarkastivat auton ja paperit, minkä jälkeen kaikki oli siinä. Oli kyllä hämmentävän helppoa ja nopeaa toimintaa!

Faron kenttä oli aika selkeä ja nopeasti pääsi jonoista. Lento tosin oli myöhässä parikymmentä minuuttia. Silti lentäisin koska vaan Monarchilla uudestaan. Palvelu oli hyvää, kapteeni kertoi väliaikatietoja matkan etenemisestä ja söin ehkä parhaan lentokone leivän tähän mennessä.





Lontoo. Noh, ei satanut, jos positiivisia asioita etsitään. Gatwick on ihan kämänen kenttä, vaikka oli ainut kerta kun jatkolennolle ei tarvinut kiertää ulkokautta. Kaksi meistä pääsi taas satunnaisiin huumetesteihin. Eikä taaskaan löytynyt mitään. Kentällä tuli odotettua aika pitkä tovi, ja vielä vähän pitempi, kun lento oli vaan tunti 20min myöhässä. Wifi toimi vähän miten sattui, istumapaikkoja olisi ollut hyvin kaikkein vilkkaimmassi kohdissa, mutta sitä hälinää ei kestänyt. Kauppaa sai metsästää hyvän tovin ja limppari oli aika arvokasta, mutta jotain on pakko juoda päivän aikana kun kuplatonta vettä en koko kentältä löytänyt.



Odotellessa käytiin syömässäkin. Ruoka oli syötävää ja palvelu hyvää. Silti ei tullut tunne, että sinne pitäisi päästä vielä uudestaankin.



Kotia kohti.

2.46 oltiin sitten vihdoin ja viimein kotona. Ilman mökötystä ei selvitty tälläkään matkalla.. Nyt suunta kohti uusia seikkailuja!

torstai 12. lokakuuta 2017

Portugalin matkapäiväkirja osa 8 - Uutta matoa koukkuun

Niin se kaikki kiva loppuu aikanaan. Näin viimisen päivän kunniaksi käytiin aamulla kalassa. Aurinko oli pilvien takana jemmassa ja avomerellä meinasi tulla jopa kylmä. Tai no, mitä sitä kaunistelemaan, kylmä siellä oli!

Portugali
Aina on hyvä sää lähteä kalastamaan.

Portugali
Syötit: katkarapua ja mustekalaa.

Portugali

Ensimmäisestä paikasta ei kalaa tullut, joten vaihdettiin paikkaa. Pienen hetken kerkesi katkarapu ja mustekala syötit olla 26m syvyydessä kun nykiminen alkoi. Kalaakin nousi 8 ihmisen voimin 3 ämpärillistä. Oli jos vaikka mitä: raidallista, piikikästä, myrkyllistä, makrillia, kakkakalaa jota ei saanut ottaa veneeseen kun se kakkasi heti pitkin poikin ja tietysti minun isoin kala, josta villiintyi miehistökin. 

Heti alkoi kysely että aijommeko tehdä kalasta ruokaa. Vastasin että ei, en tee sillä mitään. Miehistö (eli molemmat miehet) olivat silminnähden järkyttyneitä. Toistelivat "että et?" ja kysyivät mitä sitten teen sille. Vastasin että en mitään, voitte pitää sen, samoin kuin muutkin meidän saamamme kalat. Silloin alkoi kuhina. Miehet laittoivat kalan omaan yksiöön ja kiittelivät todella vuolaasti. Tässä vaiheessa päätin, etten jätä tippiä, sillä tuo kala taisi ajaa asiansa (eikä siitä tipistä kyllä enää edes vihjailtu tämän jälkeen).. Mikä lie fisu onkaan.


Päivän isoin ja paras kala. Kuvassa kalaa pitää aikuinen mies.
Tietääkö joku mikä fisu on kyseessä?


Portugali
Takaisin satamaan. Alkaa aurinkokin lämmittämään.

Portugali

Portugali

Portugali
Tällä paatilla oltiin kalassa.

Kalastuksen jälkeen suunnattiin välipalalle ja auton nokka kohti vesipuistoa.  Vesipuisto oli Aqualand niminen paikka, vajaan kolmen vartin päässä Alvorista. 

Vesipuistossa kierreltiin jokainen mäki, mihin päästiin, ettei varpaat pala kuumalla kivetyksellä. Hetki meni, ennen kuin tajuttiin paikan idea.. Nimittäin ensimmäinen mäki heti sisäänkäynnin kohdalla oli sellainen, mihin piti jonottaa, saada joko rengas tai alusta (riippui laskiko oikealle vai vasemmalle) ja viedä se laskuväline itse ylös. Sinäänsä juu ihan selkeä, mutta ihmiselle joka ei ole ikinä vastaavaa käytäntöä nähnyt, oli aluksi outoa jonottaa vapautuvia rinkuloita.

Mäkiä oli tosiaan joka lähtöön, oli lapsille ihan naurettavan pieniä ja sitten aikuisille hurjia.. Itse laskin metalliränniä pitkin niin, että lähtö tapahtui melkein pystysuoraan alaspäin ja toinen oli parin metrin "liukumäki" suoraan alas pieneen 4m syvään altaaseen. Lopuksi vielä laskettiin hydromäestä, jossa oli kolme eri putkea erilaisine mutkineen. Kivaa oli!

Aurinkolaseja, hattua tai kellukkeita ei saanut käyttää liukumäissä. Kellumisreitillä, uima-altaassa ja lasten touhualtaissa sai käyttää (tai käytettiin ilman lupaa). Vesipuistossa sitten vierähtikin useampi tunti ja saattaa olla että nahkakin paloi varpaiden lisäksi.. 


Portugali

Portugali

Syömässä käytiin paikallisessa steak housessa ja palvelu oli todella hyvää, myös muutamia sanoja suomeksi. Hinta-laatusuhde oli kyllä kohdillaan.

Portugali

Portugali
Tässäkö tämä päivän ruoka nyt olikin?

Portugali

Portugali

Portugali

Portugali

Portugali

Nyt on kassit pakattu ja aamulla kentälle ja takaisin arkeen!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Portugalin matkapäiväkirja osa 7 - Löhöilyä

Tänään oltiin super tylsiä. Nautittiin aamupala kaikessa rauhassa, minkä jälkeen pienimmät puljasi pitkän tovin altaassa, sekä välillä isommatkin siellä kävi. Välipalaa ja löhöilyä, minkä jälkeen lähdettiin Alvoriin kävelemään.

Algarve

Alvor
Portugali

Portugali

Portugali
Alvorin satama

Portugali

Portugali

Pienen kävelyn aikana löydettiin ruokapaikka Napoli rantaan johtavalta kadulta. Muut otti pizzaa, itse söin valkosipuli spagettia piri-pirin kanssa. Oli muuten ensimmäinen piri-piri tällä reissulla, joka oikeasti poltti, myös miehen suuta kun pizzan päälle sitä ripotteli. Itse en uskonut että olisi tulista ja heitin vaan muutaman lusikallisen, ennen kuin maistoin. Mielessä kävi että pitäisi heittää koko kippo spageteille, mutta onneksi pienen pieni järjen ääni käski säästää miehellekin.

Portugali

Vähän päämäärätöntä haahuilua, kaupasta appelsiineja ja takaisin majapaikkaan.

Portugali
Monta poliisia tarvitaan kirjoittamaan sakko? Kolme ja paksu opus.



Portugali
Täällä tehdään nalleja!

Portugali

Portugali
  
Majapaikalla mies teki appelsiinimehua (on ollut parasta koko reissussa!) ja lapset vaihtoi uikkarit takaisin. Kohta koko perhe molskasi taas altaassa. Tälläinen tylsä löhöpäivä tänään, vai oliko tämä sitten se oikea lomapäivä?

Portugali

Alvor
Miehen tekemää appelsiinimehua, parasta reissussa! 💚

Tuleeko teille lomalla joku oma tapa/perinne? 
Meille tuli tuo itse tehty appelsiinimehu.